Samperin vaunut...

Äiti osti meille hyvältä kaveriltaan kolmisen vuotta käytössä olleet Gracon vaunut. Alusta asti oli tiedossa, että renkaat ovat kuluneet ja pitäisi uusia mahdollisimman pian. Siispä äiti marssi kauppaan jo ennen syntymääni ja tiedusteli uusia renkaita. Silloin renkaita ei ollut tarjolla ja asia vaikutti muutenkin niin hankalalta, että äiti päätti ottaa riskin ja paikkauttaa renkaat. Onneksi perhepiiristä löytyy monta taitavaa korjaajaa ja renkaat saatiin korjattua ennen syntymääni.

No, apu oli kuitenkin lyhyt ja nyt renkaat sanoivat sopimuksen lopullisesti irti. Enää ei tarvitse vaunuja käyttää ennen kun uudet renkaat on saatu. Siispä äiti uudestaan kauppaan ja kyselemään renkaita, heidän mukaansa voisi olla ettei renkaita ole enää saatavana (ja siis vaunut reilu 3 vuota vanhat!!). Äiti pyysi huollon sähköpostiosoitetta ja oli sinne tänään yhteydessä. Renkaita saa ilmeisesti tilattua (ilmeisesti Jenkeistä) ja kärryt saadaan toimimaan. Nyt ollaan kuitenkin kantoliinan varassa siihen saakka, kun ne saapuvat. Ei kuulosta nopealta toiminnalta... Onneksi vaunuja voi vielä kuitenkin käyttää parvekkeella nukkumiseen.

Uusin kuvani, huomatkaa äidin ex-työkaverin tekemät tossut ja pipo

Sitten iloisempiin asioihin. Meillä oli eilen neuvolassa tarkastuskäynti. Paino oli noussut kahdessa viikossa n. 700 g, ollen nyt 3950 g ja pituus 53,5 cm, siihenkin siis yli 4 cm reilussa kolmessa viikossa! Minusta taitaa tulla pitkä tyttö.

BabyBjörnin sitterissä on hyvä lepäillä

Alkuviikosta kävimme myös näyttäytymässä äitin töissä, siellä minäkin jouduin hommiin. Pian kuitenkin ymmärsin mikä työnteossa on tärkeintä -lepääminen tottakai!

Ihan ensimmäinen kokonaan nukuttu yö!

Joo'o niin siinä vaan kävi, että päätin vetäistä ensimmäisen kokonaisen yön ollessani 3 viikkoa ja 5 päivää vanha. Äiti laittoi minut illalla SwaddleMe -kapaloon, aamulla hän heräsi kuullessaan pientä kitinää sängystäni. Kelloon katsoessaan äiti ei meinannut uskoa silmiään, se oli hieman vajaa 7! Seuraavana yönä heräsin taas tapani mukaan kolmen aikaan syömään, ruokailu kesti kokonaiset kymmenen minuuttia, jonka jälkeen nukuin taas seitsemään. Torstain ja perjantain välisenä yönä toistin oppimani - nukuin taas putkeen ilta yhdestätoista aamu kuuteen. Kyllä äitiä hemmotellaan!!

Yleensä aamuisin heräämme 7 aikoihin, jonka jälkeen äiti ottaa minut vielä viereensä köllimään, äitin ja iskän sängyssä kelpaa pienen nukkua.

Äitin ja iskän sängyssä uni maittaa

Tiistaina saimme vieraaksemme äidin vanhan opiskelukaverin hänen 7 kuukauden ikäisen poikansa kanssa. On se hurjaa, että puolen vuoden päästä minunkin pitäisi jo olla tuollainen jässikkä. Syödä kiinteää ruokaa, liikkua ja osata jo vähän leikkiäkkin. Äiti ei kyllä vielä haluaisi luopua omasta pikkiriikkisestä tytöntylleröstään, joka vaan syö ja möllöttelee.

Ensimmäinen poikaystävä

Pienuudesta tulee mieleen äidin uusi lempiruno, johon hän rakastui Jorvissa (niin ja itkeäpillitti salaa sitä käytävällä lukiessaan):

Torstaina menimme käymään isomamman luona, sillä hän oli saanut valmiiksi äidin aloittaman (ja isomamman purkaman) makuupussin. Isomammalla on sängyllään kaikkia ihania nalleja ja pääsinkin poseeraamaan niiden lähelle. Kyllä ne vaan olivat sulosia. Puku oli myös vallan ihana, kasvuvaraakin löytyy niin paljon, että äiti uskoo puvun mahtuvan minulle koko talven.

Isomamman tekemä puku ja halinallet

Kuten aikaisempinakin viikkoina, saimme myös tälläviikolla monia onnitteluita ja ihania yllätyksiä tuliaisiksi. Allaolevassa kuvassa tuliaisista joitakin - mumman tuomat kukkaset sekä muffan veljen ja hänen perheensä pohjoisesta tuomat poro-töppöset sekä kukkaset.

Äidin ja iskän sukulaisten ja kavereiden tuomia kortteja ja tuliaisia

Mökkeilyä ja remontointia vesisateessa

Pääsin tutustumaan saaristolaiselämään ja mökkeilyyn ensi kertaa viime viikonloppuna. Mumman ja muffan mökki sijaitsee saaressa, joten matka alkoi veneilyllä. Kylläpä veneen keinuttaessa on hyvä nukkua!

"Vaarin saari"

Äiti ja muffa aloittivat jo kesällä pikkumökin kunnostuksen purkamalla mökistä muutaman hirren, lattian ja takan. Heidän ajatuksenaan oli saada projekti valmiiksi ennen syntymääni, mutta sattuneesta syystä projektin valmistuminen on viivästynyt.. (Joo tiedetään syy taitaa olla minussa). Viikonloppuna muffa otti minut kuitenkin projektipäälliköksi remontointiin mukaan. Viikonlopun huhkimisen jälkeen mökistä puuttuu enää takka, tai paremminkin puuhella.

Pienenä se on työnteko aloitettava ja heti pomona

Äiti otti reissuun rintapumpun ja tuttipulloja mukaan, jotta tarvittaessa innokkaat isovanhemmat voisivat osallistua syöttämiseeni. Ensimmäisenä iltana rintapumppu kaivettiinkin heti esille ja äiti pumppasi maitoa, jotta he pääsivät iskän kanssa rauhassa saunomaan. 

Äidillä pumppaus on näinä muutamana kertana sujunut ongelmitta. Valitettavasti joillakin asiassa voi olla ongelmia, joten tässäpä muutama vinkki herumista helpottamaan:

- Rauhoita tilanne ja koita rentoutua.

- Lapsen kuva, lapsi sylissä/lähellä tai samanaikainen imetys toisesta rinnasta voi edesauttaa herumista. Lypsämistä voi myös kokeilla niin, että vauva on imenyt ensin rinnasta hetken ja näin saanut maidontulon alkuun.

- Yleensä maitoa tulee helpommin Avent-rintapumpun silikonisuppilon kanssa, sillä hierontatyynyt stimuloivat maidontuloa myös rinnan ympäriltä (samalla tavalla kun lapsen huulet). Joillakin pumppu toimii kuitenkin paremmin ilman silikonisuppiloa.

- Jos lypsäminen sattuu pumppu kannattaa irroittaa rinnasta ja laittaa uudelleen paikalleen.

- Jos maitoa ei tule muutamassa minuutissa kannattaa vaihtaa rintaa tai kokeilla pumppausta uudestaan toisena hetkenä.

Innokas mumma on ostanut minulle oman sängyn mökille ja päivällä pääsin testaamaan sitä ulos.  Yöksi äiti siirsi minut kuitenkin onneksi sisälle nukkumaan.

Ulkona matkasängyssä uni maittaa

Jostakin syystä olin hieman normaalia rauhattomampi mökillä, ehkä erilainen ilmasto ja jatkuvasti ympärillä pyörivät isovanhemmat sotkivat normaalisti niin rauhallisen rytmini?? Vanhemmilleni mökkeilystä jäi kuitenkin erittäin positiivinen kokemus: sähköttä ja ilman juoksevaa vettä voi aivanhyvin olla myös pikkulapsen kanssa, joka käyttää vielä kestovaippoja, jos reissuun varautuu kunnolla eikä ota ylimääräistä stressiä erilaisista olosuhteista -onhan isoisovanhempammekin pärjänneet näissä olosuhteissa!

Seuraavaa mökkireissua odotetaan jo innolla!

Minä osaan ja teen

Ajattelin tälläkertaa kirjoittaa siitä miten meillä menee tällä hetkellä ja mitä taitoja olen oppinut tähän mennessä.

Olen ollut alusta saakka todella jäntevä tyttö. Esimerkiksi olkapäällä tai rinnalla köllötellessäni olen alusta saakka osannut nostaa päätäni ylös todella napakasti. Olen myös ollut kokoajan hyvä syömään ja nukkumaan. Alussa minua piti herätellä syömään neuvolan ohjeen mukaan ensin joka 2. ja myöhemmin joka 3. tunti. Nyt siitä on jo kuitenkin luovuttu ja saan nukkua niin kauan kun tykkään. Useimmin nukun kuitenkin n. 3 tunnin jaksoissa, tosin iltaisin vähemmän, kun pitää tankata yötä vasten :)

Moro!

Tässäkohtaa kannattaa huonosti nukkuvien lasten vanhempien lopettaa lukeminen, sillä tulen kertomaan normaalin päivämme aikataulusta (ja kuten sanottua nukun ja syön hyvin..). Minulla ei vielä ole mitään varsinaista oikeaa rytmiä, mutta suunta näyttää tavallisesti tältä (esimerkkinä viimeinen vuorokausi):

2.30 - 4.00 Yösyöttö (tässä ei tavallisesti mene näin kauan, normaalisti puolituntia on sopiva)
7.30 - 8.15 Aamupala (vaippa vaihdetaan tavallisesti joka ruokailussa tissinvaihdon välissä, jotta jaksan keskittyä myös toisen tissin syömiseen)
8.15-8.45 Leikkimistä iskän kanssa
8.45-9.30 Välipala
10.00 - 13.00 Unta balloon
13.00- 14.00 Lounas, leikkimistä, kylpy
14.00 - 17.30 Unta
17.30- 18.30 Päivällinen
18.30 -22.00 Seurustelua, ruokailua, parit pikkutirsat ja taas ruokailua
22.00 Äiti laittoi kapaloon, itkustin n. 2 minuuttia sängyssä ja nukahdin yöunille

Vatsa täynnä uni maistuu

Vaatteista minulle sopii tällähetkellä parhaiten 44 senttiset, tosin kestovaippojen kanssa käytettäessä pituus alkaa pikkuhiljaa jäämään lyhyeksi ja 50 senttiset tuntuvat sitäkautta sopivimmilta. Toisaalta ne 50 senttiset mitä meillä on tuntuvat päällä liian leveiltä.

Vaipoista minulle sopivat vielä parhaiten 1 koon vaipat, vaikka 2 kokoakin ollaan jo muutaman kerran kokeiltu. Vaippaa vaihtaessa olen jo aikamoinen kiemurtelija. Käännähtelen kyljelleni jo niin hyvin, että mumma ja muffa ovatkin vitsailleet, että taidan kääntyä ennen kun täytän 1 kuukauden..

Ensimmäisiä hymyjä äiti ja iskä odottavat jo kovasti, mutta toistaiseksi ovat saaneet tyytyä "maitohymyihini", jospa vaikka tällä viikolla tarjoisin heille jo ihan aitojakin??

Ääniä kuullessani siirryn usein katsomaan ääntä kohti, vanhemmat eivät ole kyllä varmoja onko reaktio vielä tahallinen vai onko kyse sattumasta.

Näin täällä voidaan, uusia temppuja suunnitellen

Sini

Kestovaippailun alkeita

Äiti ja iskä alkoivat suunnitella kestovaippojen käyttöä jo pitkään ennen syntymääni. Heidän ajatuksilleen oli kaksi syytä

a) kertakäyttövaippojen ympäristölle aihauttamat haitat
b) taloudelliset syyt

Siispä äiti alkoi perehtyä asiaan. Ensin tietoa haettiin netistä Kestovaippainfon sivuilta Kestovaippainfo sekä liittymällä Kestovaippayhdistyksen jäseneksi Kestovaippayhdistys. Tällä hetkellä äiti ymmärtää jo perusasiat vaippailusta, mutta vieläkin materiaalien tunnistus on täysin hepreaa.

Alle äiti koittaa koota mahdollisimman yksinkertaisesti vaippailun perusasiat, jotta muutkin uskaltaisivat halutessaan kestovaippailua kokeilla (vaippaviisaammat saavat kommentoida, jos on pahoja asiavirheitä :) ).

Vaipat
Kestovaippoja on periaatteessa kolmea erilaista tyyppiä:
AIO= all-in-one: Tässä vaipassa on samassa paketissa kaikki mitä tarvitaan. Sopii siis hoitovaipaksi ja aivan kaikille - myös niille jotka eivät jaksa perehehtyä asiaan sen enempää. Miinuksena näissä pitkä kuivatusaika.
Sisävaippa: Froteesta tms. imukykyisestä materiaalista valmistettu (muotoonommeltu)vaippa, jonka päälle pitää laittaa kosteussulku, esim. villahousut tai kuorivaippa.
Taskuvaippa: Vaippa, jonka sisäpuolella on reikä, josta vaipan sisään saadaan laitettua lisäimuja. Nämä vaipat voivat olla joko sisävaippoja tai niissä voi olla valmiina kosteussulku (esim PUL-kangasta).

Meidän "Nasu" -villikset

Näiden kolmen päätyypin lisäksi kestovaippailussa voidaan käyttää jo aikaisemmin mainittuja villahousuja, joita voi ostaa valmiina tai kutoa itse esim. hahtuvalangasta (äidin huomio: muistakaa käyttää kaksinkertaista lankaa..) ja sideharsoja, joiden erilaisia taitteluohjeita löytyy esimerkiksi täältä: Taitteluohjeita sekä erilaisia imuja, joita voi ostaa valmiina tai tehdä itse esimerkiksi froteesta tai bambukankaasta.

Meillä käytössä tällä hetkellä vaipoista päivisin harso + villahousu -yhdistelmä tai ImseVimse  Flanellette Flanellette + kuorivaippa ja öisin BumGenius yhdenkoon taskuvaipat BumGenius, joiden sisälle äiti laittaa lisäimuksi ImseVimsen Flanelletten. Eikö ole söpö kuosi??

Yövaippoina meillä käytössä BumGeniuksen Albertit, eli noita mustia

Pesu
Meillä vaippa vaihdetaan yleensä imetyksen yhteydessä eli noin joka 3. tunti. Vaihdon yhteydessä äiti huuhtelee käsisuihkulla suurimmat liat pois ja tarvittaessa hinkkaa likakohtaan sappisaippuaa, jota saa ostettua mm. Ruohonjuuresta Sonett sappisaippua. Pesua vaipat odottavat muoviämpärissä, josta ne pestään tarvittaessa (tällä hetkellä joka toinen päivä). Vaippojen, harsojen ja lisäimujen pesu tapahtuu 60 asteessa Zeoliitittomalla pesuaineella. Villahousut ja villaiset vaippakuoret pestään villapesuohjelmalla tarvittaessa (usein pelkkä tuuletus/ tahrakohdan puhdistus riittää), jonka jälkeen ne lanollitetaan, eli uitetaan lanoliinissa. Tarkemman ohjeen villahousujen käsittelystä löytyy esimerkiksi täältä Villahousujen hoito. Tämän jälkeen vaipat kuivataan ja taskuvaipat täytetään valmiiksi seuraavaa käyttökertaa odottamaan.

Meillä vaippailua on nyt toteutettu noin viikko ja sinä aikana lisäksi on kyläreissuilla käytetty kaksi kertakäyttövaippaa. Viikon aikana mokiakin on sattunut ja lakanat ovat päätyneet pesuun kolmesti. Alkuun kannattaakin varata mukaan roppakaupalla huumorintajua ja pitkiä hermoja, sillä kuten kaikessa muussakin harjoitus tekee mestarin!

Koira tuli kotiin, askartelua ja lisää vieraita

Torstai-iltana tuli iskän veli perheineen käymään. He toivat tuliaisiksi ison kassillisen heidän pojaltaan pieneksi jääneitä vaatteita, nyt on sitten varaa kasvaa :P Heille äiti leipoi mustikkapiirakkaa isopappan poimimista mustikoista.

Myöhemmin illalla äidin kaveri tuli minut pelastamaan dissaavalta äidiltä.. Se hylkäsi minut sohvalle yksinäni ihmettelemään ja jatkoi leipomisiaan. Tällä kertaa vuorossa oli mustikkatäytteiset pullat. Niissä normaalin pullataikinan sisään laitetaan mustikoita ja vaniliatahnaa. Ohje löytyi uusimman Pirkka-lehden sivulta 43: http://www.digipaper.fi/pirkka/113298/. Äidin mielestä pulliin olisi voinut kyllä laittaa pikkasen enemmän sokeria. Äidin kaveri toi tullessaan heiltä ylimääräiseksi jääneen Baby sitterin. Vielä en kyllä ole oikein hoksannut siinä kiikkumisen iloa.

Perjantaina sitten mamma ja pappa toivat koiran kotiin. Kyllä äitiä taas jännitti! Koira nuoli minut kokonaan läpi ja koitti hoivata minkä ehti. Vähän se sähläsikin, mutta vähemmän kun äiti oli pelännyt. Kokonaan ei haukkumiselta olla kuitenkaan vältytty. Kun olen itkeätuhertanut koiran mielestä liian kauan tai äiti läpertelee minulle liikaa, menee koiruudelta hermot ja se alkaa meitä paimentamaan.. Yleensä yhteiselo on kuitenkin ihan leppoisaa.

Tyynynvaltaajat

Perjantai-iltapäivällä äiti innostui askartelemaan. Muistoksi pienokaisista varpaistani hän ikuisti ne sormivärillä. Katsotaan saakohan äiti aikaiseksi tehtyä näistä kutsukortteja ristiäisiin.

Lauantaiaamupäivällä nautimme perheenä yhteiselosta käymällä kaupassa, tekemällä ruokaa, siivoamalla, leipomalla ja ottamalla kokoperheen yhetiset päiväunet. Täytyy todeta, että 120 senttinen sänky ja kolme ihmistä saa aikaan tiiviin tunnelman!

Illalla saimme vielä kansainvälisiä vieraita kun mumma ja muffa sekä heidän kaveripariskuntansa Espanjalaisine sukulaisineen tulivat käymään. Meillä on tosiaan vielä muutto vähän kesken, joten astioiden löytymäninen jopa astiafriikkiäidin varastoista yhdeksälle oli haasteellista. Onneksi vieraat toivat tuliaisiksi Arabian Muumi -mukin, joka saatiinkin heti käyttöön :)

Ensimmäinen neuvolakäynti ja siitä tullut ahdistus sekä paljon vieraita

Maanantaina oli ihka ensimmäinen neuvolakäyntini. Meitä odotti uusi neuvolantäti, sillä varsinainen tätimme oli kesälomalla. Alkuun juttelimme mukavia ja sitten täti mittasi ja punnitsi minut. Pituutta minulle oli kertynyt lisää melkein 2 senttiä, olin nyt 48,9 cm. Päänympärys sen sijaan oli pienentynyt 37 sentistä 35,5 senttiin. Neuvolantätin mukaan tämä on normaalia, sillä synnytyksen jälkeen mitataan usein kiireessä ja siksi mitat saattavat heittää suuntaan jos toiseen. Punnituksen mukaan olin saanut painoa lisää viikonlopun aikana vain 4 grammaa. Äiti koitti selittää tädille, että perjantain paino oli mitattu täydellä mahalla ja neuvolassa mulla oli huutava nälkä ja näin siis maha aivan tyhjä. No, sitten äitiä pyydettiin minua syöttämään ja pikaruokailun avulla painoa saatiin nostettua lisää 40 grammalla. Vieläkin täti pohti pientä painonnousua, mutta totesi viikkokasvun olevan kuitenkin erittäin hyvällä tasolla (260 g).

Painonkehitys ensimmäisen 11 päivän aikana

Äiti alkoi kuitenki stressaamaan painosta, vaikka hyvin tiesikin hidastuneen nousun johtuvan mittausten erilaisuudesta. Tämän vuoksi jouduinkin tehosyötön ja tehovalvonnan uhriksi. Kokoajan oltiin tyrkyttämässä ruokaa ja varmistelemassa että olen varmasti syönyt reippaasti molemmat tissit.

Onneksi äiti sai kuitenkin muuta tekemistä, kun vieraita alkoi tulla meitä tervehtimään. Ensimmäisenä listalla olivat äidin vanhat koulukaverit perheineen. Heiltä sain lahjaksi Pentikin lautasen ja helisitimen. Äiti ja iskä puolestaan saivat suklaata sekä laatukirjan:

Tosin olen kyllä toistaiseksi ymmärtänyt nukkua ihan ilman kiroilua!

Keskiviikkona lähdimme käymään mammalla ja pappalla ja samalla näyttäytymässä koiralle. Kyllä se oli ihmeissään, nuoli ja hoivasi minkä ehti. Kyllä se vähän haukkuikin, kun minä oikein  parkasin.. Hyvin me taidetaan kuitenkin toimeentulla, varsinkin vaunulenkkeily on meidän molempien mieleen!

Samalla kertaa tuli hoidettua myös ensimmäinen yökyläily -jäimme äidin kanssa mammalle ja pappalle yöksi, sillä kuten tiedätte mammalla palvelu pelaa ja äiti sai huilailla rauhassa ilman stressiä ruuanlaitosta ja siivoamisesta :)

Torstaina lähdimme takaisin kotiin, mutta jätimme koiran vielä mammalle hoitoon. Saamme siis jatkaa rauhallista perheharjoittelua aina huomiseen saakka!

Valohoidon jälkeistä väsymystä

Torstaiaamuna saimme lopettaa valohoidon. Sairaalassa meitä varoiteltiin, että hoidon aikana tai sen jälkeen voisin olla normaalia väsyneempi. Näin oli myös. Torstaina nukuin kaikki syöttövälit ja äiti sai oikein herätellä, jotta sai minut syömään. Yhdellä kerralla söin vähän huonommin ja silloin äiti päätyikin testailemaan saamiaan Avent-tuotteita.

Ensin äiti tiskasi tuttipullon ja rintapumpun ja sitten hän steriloi kaikki uudella Sterilointipussilla. Sterilointipusseja on yhdessä pakkauksessa 5 kappaletta ja yhtä voidaan käyttää 20 kertaa, melko kätevää! Pussukat mahtuvat myös pienempään mikroaaltouuniin, johon suurempi Mikrosterilointilaite ei mahdu. Yhteen pussiin mahtuu juuri rintapumppu ja tuttipullo.

Avent -Sterilointipussit

Lisää Sterilointipussista löytyy (valitettavasti vain englanniksi) osoitteesta http://www.p4c.philips.com/cgi-bin/dcbint/cpindex.pl?slg=en&scy=sg&ctn=SCF297/05

Tämän jälkeen äiti kokosi Natural manuaalisen -rintapumpun ja kokeili pumppaamista ensimmäisen kerran. Ja kyllä - äidillä riittää mitä pumpata.. noin 10 minuutissa pulloon oli kertynyt 80 ml maitoa!

Avent Natural -rintapumppu ja ensimmäinen maitosatsi

Sitten kokeilimme Avent Natural -tuttipulloa. Pulloruokinta tuntui heti tutulta ja minä tyttö jaksoin syödä koko pullollisen maitoa!

Ensimmäinen tuttuipulloruokailu

Täydennyssatsin jälkeen piristyin selvästi ja jaksoin taas imeä rintaa reippaasti.

Perjantaiaamu alkoi taas sairaalan seurantakäynnillä. Tälläkertaa bilirubiiniarvot olivat lähteneet kiltisti laskuun ja paino oli noussut sunnuntaisesta kotiutuspainosta 2 710 grammasta jopa 2 930 grammaan. Näinollen sairaalaseuranta voitiin lopettaa ja saimme luvan siirtyä neuvolaseurantaan. Nyt voi normaali vauva-arki alkaa!

Kotoilua ja bilirubiiniseurantaa

Pääsimme tosiaan kotiin sunnuntaina ja ensimmäinen ilta kotona perheenä meni syödessä ja nukkuessa. Sairaalan ohjeen mukaan äiti heräsi reilun parin tunnin välein minua syöttämään, jotta aineenvaihdunta saataisiin mahdollisimman vilkkaaksi ja sitä kautta ylimääräiset bilirubiinit poistumaan elimistöstä mahdollisimman tehokkaasti.

Tästä voitte lukea vielä lisää lapsen keltaisuudesta Vastasyntyneen keltaisuus

Maanantaiaamuna palasimme sairaalaan, jossa arvo mitattiin uudestaan. Valitettavasti se oli vieläkin noussut. Arvo oli kuitenkin vielä alle valohoidon aloitustason, joten seurantaa päätettiin jatkaa. Seuraava kontrolli siis tiistaiaamuna :/. Sairaalan jälkeen teimme ekan kauppareissun ja suuntasimme Ikeaan. Äiti ja iskä kävivät romanttisesti syömässä ja sen jälkeen juostiin kauppa nopeasti läpi.. Löydettiin kaikki listalla olleet tavarat eikä unohdettukaan mitään, kai!

Tiistaiaamuna äiti pakkasi taas varoiksi sairaalakassin mukaan ja suuntaismme labraan. Tälläkin kertaa arvo oli noussut, mutta yhä hoitorajan alapuolella, siispä sama rumba toistukoon taas huomisaamuna..

Iltapäivällä menimme käymään äitin töissä, sillä hän oli tapansa mukaan jättänyt yhden työjutun viimetinkaan ja nyt se oli sitten käytävä tekemässä.. Työpaikalla sain odotellessa nauttia vyöhyketerapiasta, kun äitin työkaveri hieroi varpaitani ja jalkojani, jotta aineenvaihdunta kiihtyisi entisestään. Samalla äiti sai ohjeita hieronnan jatkamisesta kotona. Siispä jatkossa saan jalkahierontaa joka päivä! Illalla pääsin ensimmäiseen kylpyyni, kyllä oli ihanaa!!

Ensimmäinen kylpy tyylikkäästi keittiön altaassa :O

Keskiviikko käynnistyi jo tutuksi tulleella tavalla -matkasimme siis sairaalaan. Tällä kertaa arvo oli jo niin lähellä valohoitorajaa (264, rajan ollessa 265), että hoito päätettiin aloittaa ja jäimme sairaalaan. Minut laitettiin sinivalolampun alle köllöttelemään. En kauheasti pitänyt hoidosta ja ilmoitinkin siitä aika-ajoin melko äänekkäästi. Onneksi äiti oli välillä höveli ja nosti minut imetykseen tuskan käydessä ylitsepääsemättömäksi.

Sinivalohoito ja ahdistavat silmälaput

Iltapäivällä bilirubiiniarvo mitattiin uudestaan ja se oli alkanut laskea kiltisti ollen enää 242. Saimme sairaalasta lainaksi valopatjan ja pääsimme kotiin vielä samana iltana. Ohjeena oli tiheiden syöttöjen (väli n. 2,5 - 3 h) jatkaminen ja minun pitäminen koko muun ajan patjan päällä "kylpemässä" huomiseen aamuun saakka. Torstaista tulisi eka päivä, jolloin meidän ei tarvitse matkata aamulla ensimmäiseksi sairaalaan seurantaan!

Sairaalassa olo ja kotiin pääsy

Perjantaina 26.7. aloimme toden teolla tutustumaan toisiimme. Jo yöllä imetys oli lähtenyt hyvin käyntiin, niin minä kun äitikin tajusimme nopeasti perusidean ja ensimmäiset pikkuhörpyt saatiin siis jo ensimmäisenä yönä. Aamulla mitattiin paastosokeri, kuten kaikilta pikkuvauvoilta. Arvo oli 3.0, joka on juuri hyvän alarajalla.

Päivän mittaan jatkoimme ruokailun harjoittelemista, mutta siitä tuli kokoajan hankalampaa, väsytti niin paljon ettei millään jaksanut keskittyä imemiseen. Äiti antoi lisää maitoa teelusikalla ja sen avulla paastosokeri kohosikin 3,6:een.

Illalla sain myös ensimmäiset vieraat, kun mamma ja pappa sekä muffa ja mumma kävivät meitä moikkaamassa. Kyllä he olivat innokkaita!!

Isovanhempien onnittelut

Yöllä sokeriarvot lähtivät ikävästi laskuun, 11 aikaan arvo oli 2,6, jolloin kätilö antoi käskyn keskittyä imetykseen täysillä ja antaa ruokaa 2 tunnin välein ja niinhän me tehtiin ja minä söin TOSI kiltisti.. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan auttanut vaan seuraavassa mittauksessa arvo oli tippunut 2,4:ään, jolloin minulle määrättiin lisämaitoa. Äiti antoi sen imetettyään suoraan ruiskulla.

Ruiskuruokintaa ja onnellinen ruokailija :/

Kahden tunnin syöttöväleillä jatkettiin iltapäivään, jolloin meidän kaikkien iloksi paastosokerinarvo oli noussut 3,4:ään. Tehoimetystä päätettiin jatkaa, mutta ruiskuruokinta lopettaa. Seuraavat arvot otettiin lauantai aamuna ja iltana, niistä molemmat olivat hyviä, joten sokerin seuranta lopetettiin.

Sunnuntaina pääsimme lääkärin kotiutustarkastukseen ja saimme luvan lähteä kotiin harjoittelemaan vauva-arkea. Juuri kun olimme lähdössä, kätilö tuli vielä kerran mittaamaan keltaisuuden ja eiköhän se sitten ollut nousussa, vaikka olin syönyt ja kakkinut tosi kiltisti. Päätettiin odottaa laboratoriotuloksia ja tehdä sitten päätös kotiutumisesta. Tulokset olivatkin koholla, mutta vielä siedettävällä tasolla, joten pääsin kotiin, tosin heti maanantaina pitää tulla takaisin mittaamaan bilirubiiniarvot uudestaan.

Pieni tytön tylleröinen valmiina kotiinlähtöön

Kuuden aikoihin illalla olimme kotona ja äiti ja iskä sai todenteolla aloittaa vauva-arjen harjoittelemisen. Ne on molemmat niin in LOOOVE <3

Täältä tullaan maailma!

Syntymäni käynnistyi kaikkien yllätykseksi jo paria viikkoa ennen laskettua aikaa 24.7. klo 3 aamuyöllä, jolloin äiti luuli pissivänsä housuun. Tämän jälkeen ei hetkeen tapahtunut mitään, mutta noin 12 päivällä äidin olo oli jo sen verran tuskaista, että he päättivät iskän kanssa lähteä sairaalaan näytille.

Sairaalassa todettiin supistusten jo olevan napakoita, mutta kuitenkin vielä lyhyitä, joten odottelua jatkettiin kaikessa rauhassa. Tässä välissä äiti pääsi suihkuun, jossa supistukset laimenivatkin melkein kokonaan. Yö oltiin tarkkailussa ja seuraavana aamuna kerrottiin, että synnytys tultaisiin käynnistämään muutaman tunnin päästä.

Synnytyshuoneet olivat kuitenkin varattuina ja käynnistäminen siirtyi iltapäivään. Noin kello 15 äiti pääsi saliin ja sai siellä oksitosiinia. Supistukset kovenivat ja säännöllistyivät melkein heti. Kello 17 aikoihin oli vuorossa epiduraalipuudutus, äidin mukaan sen saaminen oli ihanaa, kaikki kivut olivat poissa ja hän pystyi nukkumaan melkein pari tuntia.

Sydänkäyrää hetki ennen syntymää

Syntymään olin valmis 21.55 ja jo kahden jakkaralla tehdyn ponnistuksen jälkeen äiti sai minut syliinsä <3.

Ja tässä mä sitten olen, ikää n. 2 tuntia.