isänpäiväaskartelua ja jouluverhoja

Mulla on taas jäänyt nämä päivitysvälit kovin suuriksi. Monta aihetta on ollut mielessä, mutta aikaa vaan ei mukamas ole ollut. Nyt ajattelin jakaa ideoitani syksyllä askartelemistamme isänpäiväkorteista ja -kirjanmerkeistä sekä joulukalenteriverhoista, josta jo jaoinkin kuvan facebookin puolella.

Laitetaan nämä askartelut päivämääräjärjestyksessä ja aloitetaan isänpäiväaskarteluista. Teimme isälleni ja pappalleni kortit ja miehelleni ja appiukolle kirjanmerkit samalla tekniikalla kaikki. Ensin tein kirjaimet paperista ja kiinnitin ne teipillä vahvempaan paperiin. Sitten Sini maalasi niiden päätä sormiväreillä (= maisteli, maalasi ja sohlasi väreillä joka paikkaan). Osa kirjaimista irtosi käsittelyssä, mutta kyllä kaikista taisi vielä selvää saada kenelle ne oli tarkoitettuja. Värin kuivumisen jälkeen irroitin paperit ja liimasin maalaukset korttipohjiin kiinni. Kirjanmerkit päällystin vielä kontaktimuovilla ja kiinnitin yläpäähän narut. Lahjaksi Sini antoi isälleen keittokirjan, partateriä ja -vaahtoa. Minun isäni sai aktiivisuusrannekkeen, pappani liput lentopallopeliin ja appiukko bussipysäkiltä löytämäni BookCrossing -kirjan. Tarkoitus ei ollut antaa apelle mitään "huonoa-ilmaislahjaa", mutta nyt ei vaan keksinyt mitään ja kirjoista hän tykkää.

Askartelua ja antamisen iloa

Viime viikkoina olen myös askarrellut ja ommellut kotiimme kauan haaveilemani joulukalenteriverhot. Idea on muhinut päässäni useita vuosia ja lienee alunperin peräisin kummipoikani äidiltä. Heillä joulukalenteriverhot ovat olleet jokavuotinen traditio niin kauan kun muistan. Mitään ohjetta minulla ei kuitenkaan ollut, enkä näitä "idean-isä -verhojakaan" ole nähnyt vuosiin, joten kaikki tekeminen oli peräisin omasta päästäni. 

Verhoja lähdin toteuttamaan ostamalla kodin 1:stä tarjouksesta valmiit harmaat verhot ja niihin jouluaiheisen 1 m kangaspalan, valkoista ja punaista huopakangasta sekä silityksessä kiinnittyvää tarrapaperia. Ensimmäisenä tein wordillä erikokoisia numeroita, leikkasin ne irti paperista ja tein näiden avulla numeromallit niin huovalle kuin tarrapaperillekin. Sitten silitin numerot kiinni luukkuihin, ompelin luukkujen reunat, sommittelin luukut ja viimeisenä kiinnitin valmiit luukut verhoihin. Tekemisen edetessä keksin tehdä osan luukuista anoppilasta löytyneestä vanhasta lakanasta, näin ollen verhojen värimaailmaa saatiin kevennettyä mieleisekseni. Kokonaisuutena olen verhoihin erittäin tyytyväinen, joskin luukut jäivät osin vähän lörpöiksi, kun en jaksanut kiinnittää niitä tarpeeksi huolellisesti nuppineuloilla ennen ompelua. Tämähän aika kannatti tietysti säästää verhoissa, joita haaveilee käyttävänsä joka joulu!

Verhojen lahjoiksi olen keräillyt viimeisen kuukauden aikana erilaisia pieniä juttuja. Löytyy muumiperheen hahmoja, lego dublo -eläimiä sekä äitini kirpparilta ostamia pikkuesineitä: hesekoiraa, pikkuautoa jne.. 1,5-vuotiaalle kun varmaan kalenterin lahjat eivät vielä ole se tärkein juttu, vaan aukaisemisesta tuleva joka aamuinen rutiini. Verhojen tekemiseen meni yhteensä kymmenisen tuntia - numeroiden leikkaaminen ja luukkujen yksitellen päärmääminen ilman saumuria olivat hitaimpia hommia. Valmistumisesta saan kiittää erityisesti anoppia, joka vahti tyttöä äidin askarrellessa. Kiitos Ulla!

Suurella kirkolla viikonlopun vietossa

Mulla oli viime viikonloppu töitä. Osallistuimme Farmasian päiville messukeskuksessa ja sainkin houkuteltua miehen ja lapsen lähtemään Helsinkiin mukaan vähän niinkuin lomalle.. Todellisuus taisi olla kyllä kaukana lomasta, niin väsyneitä me vanhemmat olimme eilen ja vielä tänäänkin :D

Täytyy kyllä sanoa, että meidän perheen reissaaminen on kovin helppoa, tyttö ja 7 kassia roinaa matkaan ja menoksi. Koska olemme kokoajan liikkeellä ajattelin listata muutaman matkustamista (ainakin meillä) helpottaneen jutun:

- Koita järjestää kulkeminen päiväuniaikaan

- Pidä rytmi samanlaisena/-tyyppisenä kuin kotona

- Ottakaa mukaan lempileluja/ sellaisia jotka kiinnostaa

- Oma potta (jos haluaa pottailla, hotelleissa ei yleensä ole)

- Tarkistakaa etukäteen matkasängyn saatavuus, me ollaan heitetty matkasängyn päälle päiväpeitto, jotta tyttö saa nukkua vaikka itse valvotaankin myöhempään

- Omaa puuroa/hedelmäsosetta/ruokaa mukaan muutama purkki, välillä voi olla ettei aamupalapöydästä löydykkään mitään mieluisaa

- Sitten reilusti vaatteita ja vaippoja sekä wet vipeseja, niitä kyllä menee :)

- Rento meiniki, nythän ollaan lomalla <3

Meillä minä olin päivät messuilla osastollamme seisomassa ja isi ja tytär huitelivat keskenään Helsingissä. Kuulemma kulkeminen julkisilla oli sielläkin ilmaista ja ainahan noi miehet taitavat saada ravintoloissa ja muualla meitä naisia enemmän apua ja huomiota lapsen kanssa liikkuessaan. Yövyimme Scandic Simonkentässä, joka ei kyllä rehellisyyden nimissä ole ihan se lapsiystävällisin hotelli: ei edes leikkipaikkaa auki näin "talvella" :( No, onneksi osaavat seikkailla muualla ja mukana oli iso kasa omia leluja.

Sormiruokailun ansiosta ulkona syöminen toimii reissuilla tosi hyvin. "Kaikki" uppoaa ja syömiseen menee suurinpiirtein sama aika, kun meiltä aikuisiltakin. Tosin äiti ja isi joutuvat syömään hieman pienempiä annoksia, jotta jälkikasvu saa ruokaa :)

Alla vielä pari kuvaa riennoista; aamupalaa hotellilla, Arnoldsin kahvia, rullaportaisiin tutustumista, jänniä hotellin käytäviä, messutuliaisia ja uusi Paavo Päärynä hammaspastillituttavuus. Vastaavia kuin Herra Hakkaraiset, mutta lienevät vain apteekissa myynnissä? Meillä ainakin maistuu hyvin!

Oodi isovanhemmille

Luin tänään kirjoituksen ihanasta isoäidistä, joka auttaa perhettä arjen pyörityksessä ja on aktiivisesti mukana pienen lapsiperheen arjessa. Siitä tuli mieleen oma tilanteemme ja se kuinka onnekkaita olemmekaan.

Mumman kanssa uimassa

Monella tutullani on pieni lähipiiri, suhteet omiin tai puolison vanhempiin poikki pitkän välimatkan tai muun syyn vuoksi. Itsellämme sekä omat vanhempani, isovanhempani sekä mieheni vanhemmat asuvat kaikki 50 kilometrin sisällä. Mikä parasta kaikki haluavat auttaa perhettämme ja viettää aikaa Sinin kanssa. 

Mammaa auttamassa peltohommissa

Esimerkiksi tänään oli anoppi kotolaisena hoitamassa tyttöä ja koiraa, kun meille vanhemmille sattui työmenoja samaan päivään. Eilen taas olimme uimassa minun vanhempieni kanssa, äitini leikitti lasta lastenaltaassa meidän muiden treenatessa vapaauintia. Sitä ennen käväisin isovanhempieni luona viemässä 1-vuotiskuvia. Siellä mummi ja pappa leikittivät tyttöä minkä ehtivät. Kyllä vaan vanhakin nuortuu piilosta leikkiessään! Viikonloppuna Sini oli ensin vanhempieni luona yökylässä meidän vanhempien juhlistaessa syntymäpäivääni. Sitten lauantaista sunnuntaihin taas rentouduimme mummalla ja muffalla koko perheen voimin.

Muskarissa mumman kanssa, kuten joka torstai

Näin kaikki tapahtumat peräkkäin kirjoitettuna näyttäisi siltä ettemme me vanhemmat juurikaan osallistuisi lapsemme hoitoon, vaan paketti kulkisi "kiertopalkintona" isovanhempien luota toiselle. Tämä ei mielestäni kuitenkaan ole tilanteen todellinen laita - viimeiseen viikkoon erilaisia tapahtumia näyttäisi vaan kertyneen erityisen paljon. Kuitenkin, ainoastaan vanhempiemme tuella olemme voineet pitää lapsen kotihoidossa, luoda uraamme, opiskella ja pysyä edes suurinpiirtein järjissämme. Kiitos teille jokaiselle, olette <3

 

Muffan kainalossa mökillä