Jouluvalmisteluita - vuorossa piparkakkutalo

Tiistaina työpäivän jälkeen oli pakko ryhdistäytyä ja alkaa tehdä jouluvalmisteluja. Laitoin verhot ikkunoihin muutama viikko sitten ja joitakin joululahjoja olen jo ostanut vuoden varrella, mutta muuten kaikki - kortit, leipomukset, jouluvalot ym. vain odottavat tekijäänsä. NYT ON SIIS AIKA!!

Aloitimme siis Sinin kanssa piparien leipomisella. KUVITTELIN sen olevan rentoa hommaa tuollaisen taaperin kanssa, mutta mitä vielä?!? Laitoin kaikki valmiiksi pöydälle: muotit, jauhot, alustan, kaulimen ja essun. Pyydän Siniä leipomaan ja tyttöhän tulee. 

Laadunvarmistusosasto työssään..

Tyttö näkee taikinan ja maistaa varovasti. Tyttö tykkää taikinasta ja alkaa vedellä sitä kohti suutaan kaksin käsin. Äiti koittaa ehdottaa kaulimistä, tyttö syö taikinaa. Äiti kaulii taikinaa väkisin, tyttö itkee, koska haluaisi syödä lisää. Äiti alkaa ottaa talon kattopaloja muotilla, tyttö hermostuu, sillä potentiaalinen ruoka poistuu näkyviltä. Äitiä ahdistaa, ei kerrota isille, sillä sehän olisi hauskaa, jos äidin mielestä lapsen kanssa ei voisikaan leipoa. Pidetään siis naama peruslukemilla ja kirotaan vaan mielessä. Koitetaan innostaa tyttöä kaulimaan. Jee, muutama kosketus kaulimeen! Tehdään seinät ja päätypalat äkkiä. Laitetaan palat uuniin ja todetaan kellon olevankin jo paljon. Nostetaan tyttö pois tuolilta. Pestään kädet, huokastaan. Kysytään oliko leipominen kivaa ja vannotaan, että seuraavaksi tehdään yhdessä pipareita vasta vuoden päästä :)

Koristelun ja kokoamisen päätin jostakin yllättävästä syystä hoitaa myöhemmin ja yksin. Alla vielä kuva valmiista talosta. Ugh valmiiksi tuli ja hyvältä maistuu!

Piparkakkutalo tehty Ikean muoteilla

Joulupukki ja lahjavuori

Meillä Sini näki joulupukin jo muutamia kertoja ennen jouluaattoa. Ensimmäisellä ja toisella näkemiskerralla näkeminen päätyi hyvin lyhyeksi tytön todetessa "Ei sitten" jo hyvän matkaa ennen pukkia. Kolmannella kerralla pääsimme jo huutoetäisyydelle tai ehkä jopa vähän lähemmäs, olisi pukki varmaan kuullut normaalin äänenkin, jos hälinää olisi ollut vähemmän. Tämän vuoksi odotukset pukin tapaamiselle olivat melko matalalla, toivottavasti pukki pääsee sisälle ja toivottavasti Sini uskaltaa ottaa pukilta paketin kädestä - syliin menemistä en uskaltanut edes toivoa ja parempi niin, eihän se sinne ikinä kavunnut!

Pelott.. ukki .. <3

Lahjoja pukki toi järisyttävän kasan. Yllätyksekseni lahjojen avaaminen ei vieläkään ollut erityisen mielenkiintoista, vaan heti ekan paketin jälkeen tyttö keskittyi leikkimään paketista tulleilla marakasseilla ja koira olisi saanut ihan rauhassa hoidella muut lahjat. Siispä avasimme muutaman ja jätimme loput seuraavaan päivään odottamaan.

Joulupäivänä Ina-täti ja Sallan porukka toi vielä joulupukin väärään paikkaan tuomia paketteja. Tällä kertaa avaaminen olikin jo kiinnostavampaa ja varsinkin paketista ilmestynyt kahviastiasto oli mieluinen. Nyt vaan oman keittiön ostoon :D

Alla vielä kuvia pukin tuomista paketeista, toivottavasti en kauhen montaa lahjaa unohtanut kuvista!

Astioita, haarukka ja lusikka tulivat erityiseen tarpeeseen

Leluja ja kirjoja, toinen marakasseista oli jo hukan viemää :D

Kahvi- ja ruoka-astiasto sekä kakku. Kakusta tykättiin erityisesti ekana iltana!

Pyjamatilanne parani huomattavasti

Näin Tapaninpäivänä täytyy todeta joulun olleen erittäin rauhallinen ja ihana. Ollaan koko joukko nukuttu aamuisin pitkään, ulkoiltu ja saunottu sekä syöty. Sinin herkkua on ollut kaikki jouluruoka, mutta ylivoimaiseksi ykköseksi on päässyt Kalkku eli kalkkuna.

Muskarin joulu

Sini on osallistunut koko syksyn äitini kanssa muskariin. Järjestely on ollut erittäin kätevä, sillä Sini tykkää kovasti laulamisesta; laulelee jo itsekseen esim. tuiki tuiki, hyppää pois, koooko päivän ja tip tap.. Päiväkin on osunut nappiin, saan tehtyä torstaisin pidemmän työpäivän, M pääsee salille ja tyttö muskariin, kaikilla on siis ollut hyvä mieli.

Pikkutonttu valmiina joulujuhlaan

Nyt ollaan päästy muskarin joulujuhla -vaiheeseen ja tätä rumbaa riittääkin! Onneksi on vain yksi harrastus, jossa on juhlia. Viime viikolla oli pikkujoulut, pomppulinnaa, kasvomaalausta jne. ja tällä viikolla varsinainen joulujuhla.

Pikkujoulujen hitti - pomppulinna!

Pikkujouluissa luokkaan oli tuotu pieni pomppulinna sekä yksi tyttö oli tekemässä kasvomaalauksia. Lisäksi tarjolla oli glögiä, piparia, torttua ja nannaa. Tunnelma oli rento ja lapsilla oli hauskaa. Itse jäin kuitenkin miettimään kahta asiaa.

  A. Muskarin pikkujouluissa ei soinut musiikki?!?

  B. Lapset olivat 0-2 v ja tarjolla oli vain herkkuja. No Sini sai vettä ja pienen murun torttutaikinaa. Joku hedelmä paloiteltuna tm. olisi ihan hyvä oppi myös muille lapsille.

Kasvomaalausta, tiedä sitten maalien myrkyistä..

Tämän viikon torstaina vuorossa oli varsinaiset joulujuhlat. Vanhempaa esiintyjää taisi jännittää melkoisesti enemmän, kun tätä meidän nuorta hurjapäätä!

Lähdössä juhliin

Joulujuhlaan saapui meidän vanhempien ja muskarissa käyneen mumman lisäksi muffa sekä mamma ja pappa. Vauvamuskarin esitys oli heti ensimmäisenä, joten meidän pieni pääsi heti esiintymään.

Esiintyjät "lauteilla"

Esitys meni tilanteeseen nähden hyvin, kukaan lapsista ei poistunut paikalta eikä itkenyt. Kukaan ei myöskään tainnut laulaa, mutta onneksi me yleisössä veisasimme senkin edestä!

Kaikkensa antaneet

Muut esitykset vähän yllättivät meidät, sillä osa esityksistä oli aikuisten esittämiä ja toisissa taas ei laulettu joululauluja. Ehkä ihan vaan lasten juhla ja ainakin pelkästään joululauluilla olisi uponnut minuun paremmin.

Bändin fanitusta muffan sylissä

Lopuksi paikalle saapui "Ukki", siis joulupukki. Sini on katsellut kalenterin kuvaa koko kuukauden ja kuvassa pukki on ihan hyvä jätkä, mutta livenä tyyppi oli yhä epäilyttävä. Siispä pukkia tyydyttiin katsomaan vaan vuorotellen mumman, muffan, minun ja papan sylistä.

Pelottava Ukki

Ukki on ok, kunhan mumma on vieressä

Nyt se on loppu! Kaput! The end! :/

Otsikosta huolimatta emme ole muuttaneet kotoa, lopettaneet syömistä emmekä tehneet mitään muutakaan kovin traagista. Minun ja Sinin elämästä yksi tärkeä vaihe on kuitenkin virallisesti loppu - meinaan tissittely. 

Lähiaikoina tyttö on mennyt monesti nukkumaan ilman minua, ja näin myös ilman yhteistä tissittelyhetkeämme. Sunnuntaina laittaessani häntä nukkumaan oli tilanne minulle kuitenkin uusi - "tissii" -pyynnön sijaan hän pyysikin "tuttiii". Olin hämilläni ja sanoin otettaisko tissiä kuitenkin ennen ja niin mentiin: eka tissiä ja sitten tuttia. Maanantaina sama homma toistui, mutta nyt sen sijaan, että olisin alkanut itse tissiä ehdottamaan annoin tutin, pussasin tyttöä ja jätin omaan sänkyyn. Ja sinne hän jäi, suoraan nukkumaan ja omaan sänkyynsä!

Nyt sama homma on toistunut iltaisin. Käydään kylvyssä, pestään hampaat, laitetaan vaippa ja pyjama, annetaan tutti, nostetaan omaan sänkyyn ja toivotetaan hyvät yöt. Tämän jälkeen tyttö jää yksin makkariin, nukahtaa ja herää seuraavaksi aamulla. IHANAAA! Täytyy sanoa, että tällainen toiminta on ollut kaiken tekemiseni taustalla vauvan syntymästä saakka. Uskoin siihen, että jos vauvan nostaa aina hereillä sänkyyn ja antaa hänen nukuttaa itse itsensä tulos voisi olla juuri tällainen. Ei varmaan toimi kaikilla, mutta meilläpä toimii... Ainakin toistaiseksi :D

Mitä tulee itseeni, omaan mieleeni ja tisseihini uskon tissittelyn lopetuksen tapahtuneen juuri niin lapsen ja äidin tahtisesti kuin mahdollista. Tissit eivät ole olleet yhtään kipeät, mieli ei ole järkkynyt eikä hommaa ole edes tullut ikävä. Halailua olemme sitten harrastaneet muina aikoina ja säästyneessä ajassa olen saanut vaikka siivottua vähän paremmin iltaisin, tai nukuttua, tai motkotettua..

Nyt takaisin joulupuuhien pariin, josko tyttö vielä hetken nukkuisi ;)

isänpäiväaskartelua ja jouluverhoja

Mulla on taas jäänyt nämä päivitysvälit kovin suuriksi. Monta aihetta on ollut mielessä, mutta aikaa vaan ei mukamas ole ollut. Nyt ajattelin jakaa ideoitani syksyllä askartelemistamme isänpäiväkorteista ja -kirjanmerkeistä sekä joulukalenteriverhoista, josta jo jaoinkin kuvan facebookin puolella.

Laitetaan nämä askartelut päivämääräjärjestyksessä ja aloitetaan isänpäiväaskarteluista. Teimme isälleni ja pappalleni kortit ja miehelleni ja appiukolle kirjanmerkit samalla tekniikalla kaikki. Ensin tein kirjaimet paperista ja kiinnitin ne teipillä vahvempaan paperiin. Sitten Sini maalasi niiden päätä sormiväreillä (= maisteli, maalasi ja sohlasi väreillä joka paikkaan). Osa kirjaimista irtosi käsittelyssä, mutta kyllä kaikista taisi vielä selvää saada kenelle ne oli tarkoitettuja. Värin kuivumisen jälkeen irroitin paperit ja liimasin maalaukset korttipohjiin kiinni. Kirjanmerkit päällystin vielä kontaktimuovilla ja kiinnitin yläpäähän narut. Lahjaksi Sini antoi isälleen keittokirjan, partateriä ja -vaahtoa. Minun isäni sai aktiivisuusrannekkeen, pappani liput lentopallopeliin ja appiukko bussipysäkiltä löytämäni BookCrossing -kirjan. Tarkoitus ei ollut antaa apelle mitään "huonoa-ilmaislahjaa", mutta nyt ei vaan keksinyt mitään ja kirjoista hän tykkää.

Askartelua ja antamisen iloa

Viime viikkoina olen myös askarrellut ja ommellut kotiimme kauan haaveilemani joulukalenteriverhot. Idea on muhinut päässäni useita vuosia ja lienee alunperin peräisin kummipoikani äidiltä. Heillä joulukalenteriverhot ovat olleet jokavuotinen traditio niin kauan kun muistan. Mitään ohjetta minulla ei kuitenkaan ollut, enkä näitä "idean-isä -verhojakaan" ole nähnyt vuosiin, joten kaikki tekeminen oli peräisin omasta päästäni. 

Verhoja lähdin toteuttamaan ostamalla kodin 1:stä tarjouksesta valmiit harmaat verhot ja niihin jouluaiheisen 1 m kangaspalan, valkoista ja punaista huopakangasta sekä silityksessä kiinnittyvää tarrapaperia. Ensimmäisenä tein wordillä erikokoisia numeroita, leikkasin ne irti paperista ja tein näiden avulla numeromallit niin huovalle kuin tarrapaperillekin. Sitten silitin numerot kiinni luukkuihin, ompelin luukkujen reunat, sommittelin luukut ja viimeisenä kiinnitin valmiit luukut verhoihin. Tekemisen edetessä keksin tehdä osan luukuista anoppilasta löytyneestä vanhasta lakanasta, näin ollen verhojen värimaailmaa saatiin kevennettyä mieleisekseni. Kokonaisuutena olen verhoihin erittäin tyytyväinen, joskin luukut jäivät osin vähän lörpöiksi, kun en jaksanut kiinnittää niitä tarpeeksi huolellisesti nuppineuloilla ennen ompelua. Tämähän aika kannatti tietysti säästää verhoissa, joita haaveilee käyttävänsä joka joulu!

Verhojen lahjoiksi olen keräillyt viimeisen kuukauden aikana erilaisia pieniä juttuja. Löytyy muumiperheen hahmoja, lego dublo -eläimiä sekä äitini kirpparilta ostamia pikkuesineitä: hesekoiraa, pikkuautoa jne.. 1,5-vuotiaalle kun varmaan kalenterin lahjat eivät vielä ole se tärkein juttu, vaan aukaisemisesta tuleva joka aamuinen rutiini. Verhojen tekemiseen meni yhteensä kymmenisen tuntia - numeroiden leikkaaminen ja luukkujen yksitellen päärmääminen ilman saumuria olivat hitaimpia hommia. Valmistumisesta saan kiittää erityisesti anoppia, joka vahti tyttöä äidin askarrellessa. Kiitos Ulla!

Suurella kirkolla viikonlopun vietossa

Mulla oli viime viikonloppu töitä. Osallistuimme Farmasian päiville messukeskuksessa ja sainkin houkuteltua miehen ja lapsen lähtemään Helsinkiin mukaan vähän niinkuin lomalle.. Todellisuus taisi olla kyllä kaukana lomasta, niin väsyneitä me vanhemmat olimme eilen ja vielä tänäänkin :D

Täytyy kyllä sanoa, että meidän perheen reissaaminen on kovin helppoa, tyttö ja 7 kassia roinaa matkaan ja menoksi. Koska olemme kokoajan liikkeellä ajattelin listata muutaman matkustamista (ainakin meillä) helpottaneen jutun:

- Koita järjestää kulkeminen päiväuniaikaan

- Pidä rytmi samanlaisena/-tyyppisenä kuin kotona

- Ottakaa mukaan lempileluja/ sellaisia jotka kiinnostaa

- Oma potta (jos haluaa pottailla, hotelleissa ei yleensä ole)

- Tarkistakaa etukäteen matkasängyn saatavuus, me ollaan heitetty matkasängyn päälle päiväpeitto, jotta tyttö saa nukkua vaikka itse valvotaankin myöhempään

- Omaa puuroa/hedelmäsosetta/ruokaa mukaan muutama purkki, välillä voi olla ettei aamupalapöydästä löydykkään mitään mieluisaa

- Sitten reilusti vaatteita ja vaippoja sekä wet vipeseja, niitä kyllä menee :)

- Rento meiniki, nythän ollaan lomalla <3

Meillä minä olin päivät messuilla osastollamme seisomassa ja isi ja tytär huitelivat keskenään Helsingissä. Kuulemma kulkeminen julkisilla oli sielläkin ilmaista ja ainahan noi miehet taitavat saada ravintoloissa ja muualla meitä naisia enemmän apua ja huomiota lapsen kanssa liikkuessaan. Yövyimme Scandic Simonkentässä, joka ei kyllä rehellisyyden nimissä ole ihan se lapsiystävällisin hotelli: ei edes leikkipaikkaa auki näin "talvella" :( No, onneksi osaavat seikkailla muualla ja mukana oli iso kasa omia leluja.

Sormiruokailun ansiosta ulkona syöminen toimii reissuilla tosi hyvin. "Kaikki" uppoaa ja syömiseen menee suurinpiirtein sama aika, kun meiltä aikuisiltakin. Tosin äiti ja isi joutuvat syömään hieman pienempiä annoksia, jotta jälkikasvu saa ruokaa :)

Alla vielä pari kuvaa riennoista; aamupalaa hotellilla, Arnoldsin kahvia, rullaportaisiin tutustumista, jänniä hotellin käytäviä, messutuliaisia ja uusi Paavo Päärynä hammaspastillituttavuus. Vastaavia kuin Herra Hakkaraiset, mutta lienevät vain apteekissa myynnissä? Meillä ainakin maistuu hyvin!

Oodi isovanhemmille

Luin tänään kirjoituksen ihanasta isoäidistä, joka auttaa perhettä arjen pyörityksessä ja on aktiivisesti mukana pienen lapsiperheen arjessa. Siitä tuli mieleen oma tilanteemme ja se kuinka onnekkaita olemmekaan.

Mumman kanssa uimassa

Monella tutullani on pieni lähipiiri, suhteet omiin tai puolison vanhempiin poikki pitkän välimatkan tai muun syyn vuoksi. Itsellämme sekä omat vanhempani, isovanhempani sekä mieheni vanhemmat asuvat kaikki 50 kilometrin sisällä. Mikä parasta kaikki haluavat auttaa perhettämme ja viettää aikaa Sinin kanssa. 

Mammaa auttamassa peltohommissa

Esimerkiksi tänään oli anoppi kotolaisena hoitamassa tyttöä ja koiraa, kun meille vanhemmille sattui työmenoja samaan päivään. Eilen taas olimme uimassa minun vanhempieni kanssa, äitini leikitti lasta lastenaltaassa meidän muiden treenatessa vapaauintia. Sitä ennen käväisin isovanhempieni luona viemässä 1-vuotiskuvia. Siellä mummi ja pappa leikittivät tyttöä minkä ehtivät. Kyllä vaan vanhakin nuortuu piilosta leikkiessään! Viikonloppuna Sini oli ensin vanhempieni luona yökylässä meidän vanhempien juhlistaessa syntymäpäivääni. Sitten lauantaista sunnuntaihin taas rentouduimme mummalla ja muffalla koko perheen voimin.

Muskarissa mumman kanssa, kuten joka torstai

Näin kaikki tapahtumat peräkkäin kirjoitettuna näyttäisi siltä ettemme me vanhemmat juurikaan osallistuisi lapsemme hoitoon, vaan paketti kulkisi "kiertopalkintona" isovanhempien luota toiselle. Tämä ei mielestäni kuitenkaan ole tilanteen todellinen laita - viimeiseen viikkoon erilaisia tapahtumia näyttäisi vaan kertyneen erityisen paljon. Kuitenkin, ainoastaan vanhempiemme tuella olemme voineet pitää lapsen kotihoidossa, luoda uraamme, opiskella ja pysyä edes suurinpiirtein järjissämme. Kiitos teille jokaiselle, olette <3

 

Muffan kainalossa mökillä

Hullunkurinen perhe

Tiedättekö sen perheen, jonka lapsi vinkuu ja vääntelee linkkarissa? Tai sen, jonka lapsi oksentaa kesken matkan kaaressa? Tai sen, jonka lapsi kakkaa vaippaan aurinkoisena päivänä ja kaikki matkustajat saavat haistella tätä ruusuntuoksua? Tai sen perheen, jonka isä kaataa appelsiinimehut ravintolan valkoiselle tuolille? Jep, ne olemme me! Tämä kaikki sattui samana päivänä lomallamme tehdessämme matkaa Efalonisin hiekkarannalle.

Lähdimme siis perheen kanssa Aurinkomatkojen järjestämälle seuramatkalle ja varasimme sieltä päiväretken rannalle. Siis me, jotka olemme aina nauraneet/kironneet omaa lapsuuttamme ja vanhempiemme järjestämiä lomia turistikierroksineen. Niin se vaan taitaa mennä- oman perheen kanssa mennään välillä sieltä mistä aita on matalin:)

Linkkarissa viihdyttää lapio

Vaikka päivämme kulku voisi ylläolevan esittelyn mukaan olla suoraan kauhukertomuksesta oli päivämme mielestäni onnistunut. Sini sai muilta lapsilta uusia leluja ihmeteltäväkseen ja viihdykkeekseen bussissa, vaatteet saatiin pestyä oksennuksesta rannalla, eikä bussikaan haissut pahasti takaisintulomatkalla. Se mitä tuolille kävi jäi mysteeriksi, ehkä kaatunut appelsiinimehu oli sangen kevyttä kaikkeen siihen nähden mitä tuolit ovat saaneet turistikauden aikana kokea??

Lähdimme siis tiistaiaamuna pikkubussilla kohti saaren eteläosaa ja sen kuuluisaa hiekkarantaa. Matkan puolivälissä pysähdyimme ihailemaan tippukiviluolaa. Isi sai kunnian hoitaa kantamisen, luola kun sijaitsi 200 portaan korkeudella.

Isin selässä, matkalla tippukiviluolaan

Ennen rantaan pääsyä jouduimme taittamaan n. 500 m matkan erittäin huonokuntoista hiekkatietä, bussi heilui ja huojui ja tulokset olivat sen mukaiset: lapsi, isi ja bussin lattia oksennuksessa. Toisaalta jos oksentaa piti oli ajatus mitä mainioin, kaikki pääsivät heti pesulle ihanasti kimmeltävään mereen!

Reissun paras lelu ihana kannu <3

Välinokoset rantatuolissa

Ja leikki jatkuu

Ranta-aika meni todella nopeasti - söimme, uimme ja riiviö nukkui päikkärit. Sitten leikimme = ihmettelimme veden rajassa, vielä hetken ja kohta 4 tuntia olikin mennyt. Äiti olisi kaivannut enemmän aikaa rannalla, mutta iltainen kasvojen ja rinnuksen punoitus kertoi toista! Välttääksemme uudet yllätykset kävelimme hiekkatien päähän odottamaan bussia. Ihanaksi yllätykseksemme kakka tulikin juuri tässä vaiheessa- bussi tulossa ja vaipat, wet vipesit ja hoitolaukku autossa eikä edes roskista missään.. Onneksi paikalta löytyi ravintola, jonka rosikseen sain käytyä heittämässä vaipan ja sitten vaan tyttö linkkariin takapuoli paljaana... Ihana perhe!

Takaisintulomatkalla pysähdyimme pienessä kylässä appelsiinimehulla (mahtavaa!!) ja katselemassa kissoja, Sini rakastaa niitä. Lisäksi pysähdyimme rotkolla ihailemassa maisemia.

Rotkomaisemia turvallisesti isin hartioilla

Ihana kuva

Pikkukauppias

Retkeen vierähti koko armas päivä, illalla koko perhe oli aivan valmista kauraa. Rankkaa tämä lomailu!

Äkkilähtöä

Olen ollut monta viikkoa kuumeessa, tosin tässä kuumeessa ei ole nuhaa eikä yskää, vaan kova tarve päästä matkalle. Omaa matkustushalukkuuttani rahan ja ajanpuutteen lisäksi rajoittaa eniten matkan hakemisen tuska. Kun ei oikein tiedä minne haluaa ja koska lähtisi on matkan etsiminen "edullisesti jonnekkin" -mentaliteetilla yllättävän vaikeaa! Tähän otan mielelläni neuvoja vastaan josko jollakin on hyviä kokemuksia!

No nyt sain kerrankin aikaiseksi oikein mennä matkoja katselemaan ja kyllähän sieltä kiva matka löytyikin, järkevän hintainen, sopiva aika, lyhyt lento ja viikoksi luvattu n. 25 astetta! Siispä nokka kohti Kreetaa.

Tälläkertaa päätin jättää kaikki ekoteot sikseen ja pakata mukaan purkkiruokaa ja kertakäyttövaippoja, kaikki loma-aika siis perheelle, ei hippeilyyn.. Täytyy kyllä myöntää näin loman puolivälissä, ettei vaippojen nyrkkipyykkäystä ole ollut yhtään ikävä (pesimme siis viimelomalla vaipat itse anopin kanssa)!

Lähdimme matkaan torstaiaamulla klo 02:00. Riiviölle puimme pyjaman päälle vaan vanupuvun ja nakkasimme takapenkille jatkamaan untaan ja nukkuihan hän koko matkan aina Helsinki-Vantaalle saakka! Aamun varhaisesta ajankohdasta johtuen saimme niin rattaat kun lennoilla tarvittavat purkkiruuat tsegattua nopeasti koneeseen sisälle ja pääsimme lorvimaan kentälle sekä syömään aamupalaa.

aamupalalla lentokentällä

Helsinki-Vantaan leikkihuone

Lento sujui osaltamme mallikkaasti. Korvatkaan eivät tuntuneet kipeytyvän, tiedä sitten auttoiko nousussa ja laskussa tarjoamani tissi korvien lukkiutumisen ehkäisyssä?? Jos tulomatkalle jotain voisi toivoa olisi se pienet tirsat matkan aikana, käytävän päästä päähän käppäily alkoi jossakin vaiheessa jo tympiä: niin minua kun varmaan kanssamatkustajiakin :P

Linja-autossa matkalla hotellille. Nyt kelpaa nukkua!

Lennon jälkeen suuntasimme bussikyydillä Maleme imperial -hotelliin. Suosittelen kyllä ko. hotellia ja paikkaa lapsiperheille! Menoa ja meininkiä ei näin lomasesongin viimeisenä viikkona juurikaan ollut tarjolla, mutta ihana allas, mukava henkilökunta ja maistuvat ruuat hotellista saimme.Bussimatkan puolessa välissä päätti silmäterämme muistuttaa lapsen kanssa matkustamisen haasteista ja oksentaa niin itsensä kun isänsäkin syliin. Oikea osoite, sanon minä!

Nyt olemme viettäneet ihanaa lomaa uiden, syöden ja retkeillen. Palaan tunnelmiin vielä seuraavissa postauksissa, alla kuitenkin vielä pari fiiliskuvaa. Nyt nukkumaan, jotta jaksaa nauttia vielä huomenna loman viimeisestä täydestä päivästä.

Me + meri = LOVE

Ensimmäinen oma pillimaito

Leikkipaikan kingi

Tähystäjä

Erilainen työpäivä

Meillä oli perjantaina myyntikokous Pyhtäällä Sirius sport resostissa. Päivä alkoi jo ennen kukonlaulua ja olinkin matkalla jo 5.40. Koko reissu oli supermukava ja hauska, joten aamuherääminen kyllä kannatti!

Maukas aamupala

Aloitimme koko myyntitiimin yhteisellä palaverilla. Minä tyttö käytin ajan hyväksi ja kudoin samalla riiviölle Hunajanalle kypärämyssyä. Ohjeen sain kirjastosta löytämästäni Suloinen sammakkomyssy ja muita neulottuja eläinasusteita -kirjasta.

Palaverissa

Päivällä vuorossa oli odotetuin hetki, pääsimme kokeilemaan lentämistä Suomen ainoassa tuulitunnelissa. Järjestäjän mukaan lentokokemus tuulitunnelissa vastaa vapaapudotusta lentokoneesta. Olin ajatellut lentämisen olevan iisi homma, mutta oman vuoron lähestyessä alkoi jännitys tuntua mahassa. Uskalsin kuitenkin mennä ja oli ihan super hauskaa! Suosittelen kaikille, jos vaan sielläpäin liikutte!

Ihan itse WORDILLÄ "fotoshopattu" kuva :)

Iltapäivä jatkui omilla palavereillamme, ja kotiin pääsimme lähtemään kolmen aikoihin. Kotimatkalla koitin kuunnella koulujuttuja huonolla menestyksellä (en olekaan tajunnut kuinka kovaa auto humisee tietokoneen puheääneen verrattuna), joten "jouduin" jatkamaan kutomista.. 

Kyllähän hatun koko mietitytti jo matkalla, mutta kunnon naurut saatiin kotona, kun koitin sovittaa myssyä Sinin päähän! Taisi olla nukelle paremmin sopivaa kokoa :D Tästä innostuneena purin koko työn ja nyt odottelen uutta inspiraatiota aloittamiseen..

Nallemyssy nukella

Juhlaa juhlan perään ja vähän koulujuttujakin

Meillä oli melkoinen hulinaviikonloppu. Perjantaina aloitimme hulinat tavalliseen tapaan menemällä aikuisten tekniikkauintikurssille. Olemme käyneet siellä vasta muutaman kerran ja omasta mielestäni vapaauinti on jo melkoisen hyvin hallussa. Suurimpana ongelmana on kunnon loppuminen ennen aikojaan, joten pitkiä pätkiä tämä peto ei vielä pysty uimaan. Onneksi kunto taitaa väkisinkin parantua treenin jatkuessa! Uintiin liittyy pieniä käytännön haasteita, sillä menemme hallille yleensä koko perheen voimin. Siispä osallistumme opetukseen vain puoliksi toisen ollessa riiviön kanssa lastenaltaassa. Tunnin puolessa välissä sitten vaihdamme rooleja. Lisäksi tunti loppuu vasta kahdeksalta, joten saunomisen jälkeen joudumme antamaan iltapuuron jo hallilla ja sitten suuntaamaan kotiin nukkuvan lapsen kanssa. Toistaiseksi nukkuminen on kyllä jatkunut kotona sulavasti.

Iltapala ulkona

Lauantaina päikkäreiden jälkeen suuntasimme nuorimman kummilapseni 2 v synttäreille. On noita lapsia vaan niin hauska katsella, 6 pientä osa toisilleen tuntemattomia lapsia leikkimässä sulassa sovussa keskenään. Ei tainnut koko 2 tuntisen vierailun aikana kukaan edes hermostua tai satuttaa itseään! On meillä kiltit mussukat -välillä!

Muruset <3

Synttäreiden jälkeen kävimme hakemassa mumman kaupungilta ja liput illan leffaan. Sini siis matkusti mumman ja muffan luokse yökylään. Kaiken kiireen keskellä LAPSETON illallinen ja leffa irtokarkkeineen oli niin ihanaaaa! 

Sunnuntaille olikin sitten ladattu päivä täyteen hommaa. Aloitin työjutuilla, jatkoin netissä tehtävällä tentillä (sain 10/10 :) ) ja sitten  vielä esseen tarkistus ja lähettäminen, HUH. Neljäksi suuntasimme anoppilaan syömään ja juhlimaan mieheni valmistumista. 4 v + 1 kk ja maisterin paperit erinomaisin arvosanoin taskussa, oon susta niin ylpeä <3. Appivanhempien lisäksi juhliin osallistuivat mieheni täti sekä veljet perheineen. Löysivätpä paikalle omat vanhempanikin pikkuisen murumme kanssa pienen odottelun jälkeen. Kiitos anopille juhlien järjestämisestä, siihen en olisi nyt itse pystynyt ja kaikille osallistuneille saapumisesta sekä muistamisista! Katsotaan mitä titteliä juhlitaan seuraavaksi :D

Juhlissa

Miikkari hurahdus...

Kaverukset puurolla

Sain Jaanalta kutsun Me & I -kutsuille viime keskiviikoksi. Sovimme, että menemme Sinin kanssa heille jo päivällä, jotta ehditään samalla juoruamaan viimeisten, no muutaman kuukauden, jutut. Oma pyhä tarkoitukseni oli olla ostamatta ainakaan tolle pikkuiselle mitään, sillä kevään kutsuilta on vielä sopivan kokoisia vaatteita kaapit pullollaan! No toisinpa kävi - tililtä häipyi sievo summa rahaa.

Täytyy kyllä sanoa, että nähdään Jaanan(kin) kanssa aivain liian harvoin, noilla meidän tytöillä kun ei ole kun 3 viikkoa ikäeroa. Näyttävätpä tytöt vielä viihtyvän toistensa seurassa, kun alku-ujostukselta pääsevät.

Telkkarin orja

Miksi järjestää kutsuja? KENGÄT!

Mallistoa. Meille tuli ankkabody ja, ja, ja

 Kiitos Jaanalle kutsusta, nähdään pian!