Tiistaina työpäivän jälkeen oli pakko ryhdistäytyä ja alkaa tehdä jouluvalmisteluja. Laitoin verhot ikkunoihin muutama viikko sitten ja joitakin joululahjoja olen jo ostanut vuoden varrella, mutta muuten kaikki - kortit, leipomukset, jouluvalot ym. vain odottavat tekijäänsä. NYT ON SIIS AIKA!!
Aloitimme siis Sinin kanssa piparien leipomisella. KUVITTELIN sen olevan rentoa hommaa tuollaisen taaperin kanssa, mutta mitä vielä?!? Laitoin kaikki valmiiksi pöydälle: muotit, jauhot, alustan, kaulimen ja essun. Pyydän Siniä leipomaan ja tyttöhän tulee.
 |
| Laadunvarmistusosasto työssään.. |
Tyttö näkee taikinan ja maistaa varovasti. Tyttö tykkää taikinasta ja alkaa vedellä sitä kohti suutaan kaksin käsin. Äiti koittaa ehdottaa kaulimistä, tyttö syö taikinaa. Äiti kaulii taikinaa väkisin, tyttö itkee, koska haluaisi syödä lisää. Äiti alkaa ottaa talon kattopaloja muotilla, tyttö hermostuu, sillä potentiaalinen ruoka poistuu näkyviltä. Äitiä ahdistaa, ei kerrota isille, sillä sehän olisi hauskaa, jos äidin mielestä lapsen kanssa ei voisikaan leipoa. Pidetään siis naama peruslukemilla ja kirotaan vaan mielessä. Koitetaan innostaa tyttöä kaulimaan. Jee, muutama kosketus kaulimeen! Tehdään seinät ja päätypalat äkkiä. Laitetaan palat uuniin ja todetaan kellon olevankin jo paljon. Nostetaan tyttö pois tuolilta. Pestään kädet, huokastaan. Kysytään oliko leipominen kivaa ja vannotaan, että seuraavaksi tehdään yhdessä pipareita vasta vuoden päästä :)
Koristelun ja kokoamisen päätin jostakin yllättävästä syystä hoitaa myöhemmin ja yksin. Alla vielä kuva valmiista talosta. Ugh valmiiksi tuli ja hyvältä maistuu!
Koristelun ja kokoamisen päätin jostakin yllättävästä syystä hoitaa myöhemmin ja yksin. Alla vielä kuva valmiista talosta. Ugh valmiiksi tuli ja hyvältä maistuu!
 |
| Piparkakkutalo tehty Ikean muoteilla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti