Jouluvalmisteluita - vuorossa piparkakkutalo

Tiistaina työpäivän jälkeen oli pakko ryhdistäytyä ja alkaa tehdä jouluvalmisteluja. Laitoin verhot ikkunoihin muutama viikko sitten ja joitakin joululahjoja olen jo ostanut vuoden varrella, mutta muuten kaikki - kortit, leipomukset, jouluvalot ym. vain odottavat tekijäänsä. NYT ON SIIS AIKA!!

Aloitimme siis Sinin kanssa piparien leipomisella. KUVITTELIN sen olevan rentoa hommaa tuollaisen taaperin kanssa, mutta mitä vielä?!? Laitoin kaikki valmiiksi pöydälle: muotit, jauhot, alustan, kaulimen ja essun. Pyydän Siniä leipomaan ja tyttöhän tulee. 

Laadunvarmistusosasto työssään..

Tyttö näkee taikinan ja maistaa varovasti. Tyttö tykkää taikinasta ja alkaa vedellä sitä kohti suutaan kaksin käsin. Äiti koittaa ehdottaa kaulimistä, tyttö syö taikinaa. Äiti kaulii taikinaa väkisin, tyttö itkee, koska haluaisi syödä lisää. Äiti alkaa ottaa talon kattopaloja muotilla, tyttö hermostuu, sillä potentiaalinen ruoka poistuu näkyviltä. Äitiä ahdistaa, ei kerrota isille, sillä sehän olisi hauskaa, jos äidin mielestä lapsen kanssa ei voisikaan leipoa. Pidetään siis naama peruslukemilla ja kirotaan vaan mielessä. Koitetaan innostaa tyttöä kaulimaan. Jee, muutama kosketus kaulimeen! Tehdään seinät ja päätypalat äkkiä. Laitetaan palat uuniin ja todetaan kellon olevankin jo paljon. Nostetaan tyttö pois tuolilta. Pestään kädet, huokastaan. Kysytään oliko leipominen kivaa ja vannotaan, että seuraavaksi tehdään yhdessä pipareita vasta vuoden päästä :)

Koristelun ja kokoamisen päätin jostakin yllättävästä syystä hoitaa myöhemmin ja yksin. Alla vielä kuva valmiista talosta. Ugh valmiiksi tuli ja hyvältä maistuu!

Piparkakkutalo tehty Ikean muoteilla

Joulupukki ja lahjavuori

Meillä Sini näki joulupukin jo muutamia kertoja ennen jouluaattoa. Ensimmäisellä ja toisella näkemiskerralla näkeminen päätyi hyvin lyhyeksi tytön todetessa "Ei sitten" jo hyvän matkaa ennen pukkia. Kolmannella kerralla pääsimme jo huutoetäisyydelle tai ehkä jopa vähän lähemmäs, olisi pukki varmaan kuullut normaalin äänenkin, jos hälinää olisi ollut vähemmän. Tämän vuoksi odotukset pukin tapaamiselle olivat melko matalalla, toivottavasti pukki pääsee sisälle ja toivottavasti Sini uskaltaa ottaa pukilta paketin kädestä - syliin menemistä en uskaltanut edes toivoa ja parempi niin, eihän se sinne ikinä kavunnut!

Pelott.. ukki .. <3

Lahjoja pukki toi järisyttävän kasan. Yllätyksekseni lahjojen avaaminen ei vieläkään ollut erityisen mielenkiintoista, vaan heti ekan paketin jälkeen tyttö keskittyi leikkimään paketista tulleilla marakasseilla ja koira olisi saanut ihan rauhassa hoidella muut lahjat. Siispä avasimme muutaman ja jätimme loput seuraavaan päivään odottamaan.

Joulupäivänä Ina-täti ja Sallan porukka toi vielä joulupukin väärään paikkaan tuomia paketteja. Tällä kertaa avaaminen olikin jo kiinnostavampaa ja varsinkin paketista ilmestynyt kahviastiasto oli mieluinen. Nyt vaan oman keittiön ostoon :D

Alla vielä kuvia pukin tuomista paketeista, toivottavasti en kauhen montaa lahjaa unohtanut kuvista!

Astioita, haarukka ja lusikka tulivat erityiseen tarpeeseen

Leluja ja kirjoja, toinen marakasseista oli jo hukan viemää :D

Kahvi- ja ruoka-astiasto sekä kakku. Kakusta tykättiin erityisesti ekana iltana!

Pyjamatilanne parani huomattavasti

Näin Tapaninpäivänä täytyy todeta joulun olleen erittäin rauhallinen ja ihana. Ollaan koko joukko nukuttu aamuisin pitkään, ulkoiltu ja saunottu sekä syöty. Sinin herkkua on ollut kaikki jouluruoka, mutta ylivoimaiseksi ykköseksi on päässyt Kalkku eli kalkkuna.

Muskarin joulu

Sini on osallistunut koko syksyn äitini kanssa muskariin. Järjestely on ollut erittäin kätevä, sillä Sini tykkää kovasti laulamisesta; laulelee jo itsekseen esim. tuiki tuiki, hyppää pois, koooko päivän ja tip tap.. Päiväkin on osunut nappiin, saan tehtyä torstaisin pidemmän työpäivän, M pääsee salille ja tyttö muskariin, kaikilla on siis ollut hyvä mieli.

Pikkutonttu valmiina joulujuhlaan

Nyt ollaan päästy muskarin joulujuhla -vaiheeseen ja tätä rumbaa riittääkin! Onneksi on vain yksi harrastus, jossa on juhlia. Viime viikolla oli pikkujoulut, pomppulinnaa, kasvomaalausta jne. ja tällä viikolla varsinainen joulujuhla.

Pikkujoulujen hitti - pomppulinna!

Pikkujouluissa luokkaan oli tuotu pieni pomppulinna sekä yksi tyttö oli tekemässä kasvomaalauksia. Lisäksi tarjolla oli glögiä, piparia, torttua ja nannaa. Tunnelma oli rento ja lapsilla oli hauskaa. Itse jäin kuitenkin miettimään kahta asiaa.

  A. Muskarin pikkujouluissa ei soinut musiikki?!?

  B. Lapset olivat 0-2 v ja tarjolla oli vain herkkuja. No Sini sai vettä ja pienen murun torttutaikinaa. Joku hedelmä paloiteltuna tm. olisi ihan hyvä oppi myös muille lapsille.

Kasvomaalausta, tiedä sitten maalien myrkyistä..

Tämän viikon torstaina vuorossa oli varsinaiset joulujuhlat. Vanhempaa esiintyjää taisi jännittää melkoisesti enemmän, kun tätä meidän nuorta hurjapäätä!

Lähdössä juhliin

Joulujuhlaan saapui meidän vanhempien ja muskarissa käyneen mumman lisäksi muffa sekä mamma ja pappa. Vauvamuskarin esitys oli heti ensimmäisenä, joten meidän pieni pääsi heti esiintymään.

Esiintyjät "lauteilla"

Esitys meni tilanteeseen nähden hyvin, kukaan lapsista ei poistunut paikalta eikä itkenyt. Kukaan ei myöskään tainnut laulaa, mutta onneksi me yleisössä veisasimme senkin edestä!

Kaikkensa antaneet

Muut esitykset vähän yllättivät meidät, sillä osa esityksistä oli aikuisten esittämiä ja toisissa taas ei laulettu joululauluja. Ehkä ihan vaan lasten juhla ja ainakin pelkästään joululauluilla olisi uponnut minuun paremmin.

Bändin fanitusta muffan sylissä

Lopuksi paikalle saapui "Ukki", siis joulupukki. Sini on katsellut kalenterin kuvaa koko kuukauden ja kuvassa pukki on ihan hyvä jätkä, mutta livenä tyyppi oli yhä epäilyttävä. Siispä pukkia tyydyttiin katsomaan vaan vuorotellen mumman, muffan, minun ja papan sylistä.

Pelottava Ukki

Ukki on ok, kunhan mumma on vieressä

Nyt se on loppu! Kaput! The end! :/

Otsikosta huolimatta emme ole muuttaneet kotoa, lopettaneet syömistä emmekä tehneet mitään muutakaan kovin traagista. Minun ja Sinin elämästä yksi tärkeä vaihe on kuitenkin virallisesti loppu - meinaan tissittely. 

Lähiaikoina tyttö on mennyt monesti nukkumaan ilman minua, ja näin myös ilman yhteistä tissittelyhetkeämme. Sunnuntaina laittaessani häntä nukkumaan oli tilanne minulle kuitenkin uusi - "tissii" -pyynnön sijaan hän pyysikin "tuttiii". Olin hämilläni ja sanoin otettaisko tissiä kuitenkin ennen ja niin mentiin: eka tissiä ja sitten tuttia. Maanantaina sama homma toistui, mutta nyt sen sijaan, että olisin alkanut itse tissiä ehdottamaan annoin tutin, pussasin tyttöä ja jätin omaan sänkyyn. Ja sinne hän jäi, suoraan nukkumaan ja omaan sänkyynsä!

Nyt sama homma on toistunut iltaisin. Käydään kylvyssä, pestään hampaat, laitetaan vaippa ja pyjama, annetaan tutti, nostetaan omaan sänkyyn ja toivotetaan hyvät yöt. Tämän jälkeen tyttö jää yksin makkariin, nukahtaa ja herää seuraavaksi aamulla. IHANAAA! Täytyy sanoa, että tällainen toiminta on ollut kaiken tekemiseni taustalla vauvan syntymästä saakka. Uskoin siihen, että jos vauvan nostaa aina hereillä sänkyyn ja antaa hänen nukuttaa itse itsensä tulos voisi olla juuri tällainen. Ei varmaan toimi kaikilla, mutta meilläpä toimii... Ainakin toistaiseksi :D

Mitä tulee itseeni, omaan mieleeni ja tisseihini uskon tissittelyn lopetuksen tapahtuneen juuri niin lapsen ja äidin tahtisesti kuin mahdollista. Tissit eivät ole olleet yhtään kipeät, mieli ei ole järkkynyt eikä hommaa ole edes tullut ikävä. Halailua olemme sitten harrastaneet muina aikoina ja säästyneessä ajassa olen saanut vaikka siivottua vähän paremmin iltaisin, tai nukuttua, tai motkotettua..

Nyt takaisin joulupuuhien pariin, josko tyttö vielä hetken nukkuisi ;)