keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Heidin osto- ja myyntiliike


Syöttötuoli Ekotorilta 25 € ja koira huippulöytö kirppikseltä 1,80 €!
Joo, myönnän, olen koukussa, nimittäin netti- ja livekirppiksiin. Työssäni teen laskelmia, seuraan budjettia ja käyn kauppaa. Nyt tämä "himo" on vallannut myös mammalomani ja juoksentelen kirppareilla ja netissä kuin aropupu. Onneksi Sini on pääosin hyvää shoppailuseuraa, istuskelee kiltisti kärryssään ja seurailee maisemia. Kiukkua koetaan oikeastaan vain mikäli hiki pääsee yllättämään ja näin käy melko usein (kiitos sinulle, joka olet keksinyt laittaa toppapukuun hupun mitä ei saa irti :/ ).

Perheemme taloudelliseksi onneksi olen innostunut myös myymään tavaroita toisesta päästä ulos. Varoittelinkin miestäni yksi päivä, että joku aamu hän saattaa herätä tyhjästä kodista ja kyse ei ehkä ole siitä että olisin ottanut ja lähtenyt. Pienten lastenvaatteiden lisäksi myyntiin on jo menossa vanhat heppakamat sekä miehen vanhat tietokoneroinat. Lisäksi olen jo tarjoutunut myymään parin kaverin vanhoja tavaroita - Kyse on siis todellisesta innostuksesta!

Tähän mennessä olen huomannut, että tavaraa saa edullisimmin ostettua perinteisiltä kirppiksiltä ja mitä spesiifinpään nettikirppisryhmään mennään, sitä kovempia hinnat ovat. Toki erikoiskirppiksillä myös tarjontaa ja kysyntää tietylle merkille on enemmän. Erikoista lastenvaatteiden myynnissä on merkin vaikutus hintaan (mielestäni kaikki vaatteet kuitenkin uutena ostettaessa pyörii samassa hintaLUOKASSA) esim. bodyt n. 12-25 €. Kuitenkin, merkkibodyistä saa käytettynäkin monesti 15 euroa, kun taas merkittömiä ei meinaa saada myytyä edes 1 euron nimellisellä hinnalla.

Mikä sitten saa ihmisen ostamaan liikaa vaatteita? Varmaan niiden edullinen hinta ja se "tieto", että saman vaatteen saa todennäköisesti myytyä seuraavalle samalla hinnalla, jolloin voi ajatella ettei ostosta ole taloudellista haittaa. Samalla niin ostamisesta kun myynnistä saa kotiäiti hauskaa ajankulua ja pieniä kiksejä, esim. silloin kun löysin yllä olleen toimivan Fisher Pricen koiran vajaalla 2 eurolla.

Alle olen laittanutu kuvia joistakin viimeaikaisista ostoistani, mukaan olen koittanut laittaa myös hinnat, sikäli mikäli olen niitä muistanut.

Pop varastomyymälänavajaiset  - 50 %
H&M Hello Kitty farkkumekko 4 €
Stoccan ale, hintoja en muista
Me & I kukkamekko 14 €
Takkia hain, nämä ja Polarn o. Pyret windfleece tuli, yht. 20 €

Sitten se varoituksen sananen. Maanantaina olin taas innoissani kirpparilla ja tällä kertaa löysinkin enemmän vaatteita itselleni. Yhdessä loossissa oli myytävänä TOSI ihania farkkuja tosi halvalla. Minä sitten niitä sovittamaan ja kahdet tosi hyväkuntoiset Espritin farkut siitä ostinkin 4 €/kpl. Kotiin tullessani huomasin, että farkut haisevatkin vähän enemmän "tunkkaiselle" kun kirpparilla huomasin. No ei siinä mitään heitin ne ilman sen suurempia ajatuksia pesuun KAIKKIEN muiden ostosten kanssa ja tässä viimeistään tapahtui VIRHE! Nyt farkut on pesty 95 asteessa, liotettu etikassa, pesty kloritessa ja vielä tavallisella 60 ohjelmalla ja haju on tallella. Myös kone on pesty pesukoneenpesuaineella ja kaikki samaan aikaan koneeseen laitetut vaatteet on pesty, silti saan vielä nenääni homeen hajun! Siis jos joku vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta tutkikaa tuote vielä kerran, haistelkaa ja syynätkää, luultavasti siinä on joku syy halpaan hintaan!

Tässä pari omaa suosikki FB-kirppistäni:
Kestovaipoille ehdoton on OMV
Me & I -vaatteille Sydänpyllyt
Polarn o. Pyret -vaatteille PO. Pitus
NameIT kirppis ja  Tuttakirppis ovat myös hyviä. Uskomattoman hyvin (ja halvalla) saa vaatteita myytyä myös Lasten kirpputori H&M Lindex ja Kappahl, tosin sielläkin merkkirajoitukset vain ko. merkkeihin.

Nyt "uppailemaan" omia myynti-ilmoituksia ja koisimaan. Öitä!

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Aurinko!!

Pikkukeinuja
Täällä Varsinais-Suomessa saimme viikolla nauttia aivan ihanista kevätilmoista, oli aurinkoa ja lämpöäkin melkein 10 astetta! Auringosta innostuneena teimme vihdoinkin jotain myös ulkona (tykkään olla ulkona, mutta jotenkin sinne ei vaan tule mentyä, paitsi koiran kanssa lenkille). Maanataina Sini pääsi elämänsä toista kertaa puistoon ja ekaa kertaa hiekkalaatikolle ja keinumaan. Hiekkiksella pikkuinen ei tietystikkään osannut vielä mitään tehdä ja taisi olla niin yllättynyt koko jutusta, ettei raukka osannut edes liikkua. Vauvakeinu oli tuttavuutena jo mukavampi, vaikkei sekään ensikokeilussa varsinaisia riemunkiljahduksia saanut aikaan. Annelle ja Pepille kiitos puistoseurasta!

Tiistaina meidän piti tehdä ryhtikiike ja mennä jumppaan, mutta aamulla laiskuus vei taas voiton. Päädyimme siis isovanhemmilleni syömään urheilun sijaan. On se ihanaa kun sukulaiset asuvat lähellä ja vauva saa viettää aikaa myös heidän kanssaan. Tarkoituksena on palata osittain töihin syksyllä pääkaupunkiseudulle, toivottavasti saamme silloinkin säilytettyä nämä kiinteät yhteydet!

Torstaina sitten vihdoin pääsimme jumppaan. On se vaan niin ihanaa kun sinne pääsee! Olen ottanut itselleni jumpasta oikein hemmottelutapahtuman, sillä jumpan jälkeen vien vauvan lapsiparkkiin ja menen rauhassa saunaan rentoutumaan. Täytyy kyllä oikein kehua tätä Elixian palvelua (en muista olenko kehunut sitä aikaisemminkin), mutta lapsiparkki poistaa kyllä tehokkaasti liikunnan "esteet". Itseäni liikuntaan motivoi juurikin tämä sen jälkeen saatava oma rauhallinen hetki - vielä kun saisi siideriä saunajuomaksi :)

Maisemia retken varrelta
Torstai-iltapäivällä perheemme ryhtiliike jatkui ja lähdimme kokoperheen voimin kävelylle Ruissaloon. Kevät oli sielläkin jo nähtävissä ja bongasinkin ensimmäiset leskenlehdet!
Meidän perheen varjot, koira ei oikein ymmärtänyt että vain varjo piti tulla kuvaan..


Little miss sunshine ja uusi välikausipuku



torstai 13. maaliskuuta 2014

Synttärihuumaa ja uintia

Sunnuntaina meillä oli pitkästä aikaa vuorossa vauvauinti. Emme ole olleet uimassa kolmeen viikkoon ja täytyy sanoa, että ikävä on ollut. Ensimmäiset kaksi taukoviikkoa johtuivat hiihtolomatauosta ja viimeinen viikko meidän sairasteluistamme. Olin vähän epävarma siitä voidaanko uimaan jo mennä, olihan korvatulehduksesta vasta reilu viikko. Sain kuitenkin lääkäriltä ohjeen että uimaan voidaan mennä kun antibioottikuuri on loppu eikä korvasta valu mitään. Varmistelimme vielä korvien kestävyyttä ja laitoimme neopreenisen pannan korvien suojaksi. Ryhmään oli tullut muutama uusi vauva ja voi juma, onhan noi 3 kuukauden ikäiset vauvat vaan niin pieniä, haluaa oman pikkuisen (tuo omahan on jo niin iso, melkein 7 kiloinen :D)! Tältä kertaa jätettiin vielä sukeltelut tekemättä, jotta korviin ei tulisi siitäkään ylimääräistä painetta ja ne saisivat parantua rauhassa. Täytyy kyllä vielä sanoa, että on tuo uiminen vaan niin meidän juttu!

Uinnin jälkeen mentiin muffan synttärikahville. Paikalle tulivat mumman ja muffan lisäksi minun isovanhempani eli mummi ja isopappa. Mumma oli tehnyt Sinille oman "kakun", joka sisälsi kaurahiutaleita, omenaa ja kanelia (joku voisi tätä kutsua myös kaurapaistokseksi) herkun päällä oli vielä porkkana, sillä meille muille tarjolla oli porkkanakakkua.

Isi keinuttaa taakseppäin...

Päivällä meillä nukuttiin hieman huonosti ja jo kuuden aikoihin alkoi väsy painaa. Vinkumisen esti loistavasti muffan innovoima keinu - keinuna käytettiin hyppykiikkua mistä jousi on kadonnut ja iskän/muffan vahvoja käsivarsia. Kyllä keinuminen olikin hauskaa (ja miehille rankkaa treeniä)!

...ja eteenpäin melkein äidin syliin saakka
Päätimme taas olla mummalla ja muffalla siihen saakka, kun Sini menee nukkumaan. Meillä käteväksi on todettu, että laitetaan vauva valmiiksi unta varten ja laitetaan autoon nukkumaan, sitten kotona siirretään vaan sänkyyn ja annetaan vähän lisää tissiä. Olemme tainneet toimia vastaavasti joka uinnin jälkeen ja silti taaskaan mukana ei ollut ei yövaippaa eikä pyjamaa... Miten niiden mukaan ottaminen voikaan olla näin vaikeaa! No, koitetaan taas seuraavalla kerralla.



keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Sairastaminen jatkuu

Kovassa kuumeessakin irtoaa pieni hymynväre
Perjantaina minulle jaettiin Vuoden äiti -palkinto -ainakin omissa haaveissani. Todellisuudessa siis tullessamme illalla isovanhemmiltani kotiin mittasin Sinillä 39,1 asteen kuumeen. Ihmekkös, että tuo näytti vähän väsyneeltä! Annoin Panadolia ja laitoin nukkumaan, yöllä herätessämme mittasin kuumeen uudestaan, jolloin se oli 39,3 astetta. Vielä aamullakin kuumetta oli 39,2 astetta, tämän valossa päätös lääkäriin lähdöstä oli helppo. Ja kuten olin öisestä rauhattomuudesta päätellyt korvatulehdushan siellä oli :(. Täytyy sanoa, että Sini oli kyllä lekurissa superreipas, ei itkenyt ollenkaan vaikka tutkittiin nielua ja korvia. Kotiintuomisina saimme mahtavat tuliaiset: antibioottia, probioottia sekä nenäsuihketta.

Ensimmäiset kaksi päivää meni todella surkeissa merkeissä. Vauva ei suostunut syömään juuri mitään ja probiootinkin vaatimat kaksi lusikallista hedelmäsosetta saatiin oikein taistella suuhun. Uni maistui kuitenkin yllättävän hyvin, molempina öinä 12 tuntia unta yhdellä välisyötöllä ja sen päälle kolmet päikkärit! Maanataina olo alkoi helpottaa ja perjantaina tehdyt mustikkalätyt alkoivat jo kelvata hieman.

Onni ja Ilona -kortit toimivat hyvinä viihdykkeenä
Samaan aikaan tietysti äiti sairastui (isihän on tietysti ollut kipeä jo koko viikonlopun). Korviä särki sunnuntain ja maanatain vastaisen yön ja jälkimmäisenä tungin jo epätoivoissani valkosipulia korviin... Tiistaina ymmärsin luovuttaa ja marssia lääkäriin. Onneksi tulehdusta ei kuitenkaan ollut, mutta montaa eri suihketta sain kotiin tuomiseksi. Niiden avulla olo on kohentunut nopeasti.

Tänään elämä on alkanut palautua takaisin raiteilleen -ruoka on maistunut jo melkein vanhaan malliin ja päiväunetkin ovat lyhentyneet takaisin normaaleihin 2 x 1 tuntia.

Täytyy kyllä tästä kokemuksesta sanoa, että kyllä lapsen sairastaminen tuo elämään lisähaasteita, vaikka meillä sairaus lähinnä näkyikin väsymyksenä ja pienenä tyytymättömyytenä. Nyt korvatulehdus on koettu, ei tartvitse tulla uudestaan!

perjantai 28. helmikuuta 2014

Äiti leipoo, kun muu perhe sairastaa

Siinä siis teemaa perjantaille. Sairastelu alkoi kevyellä nuhalla, mutta viikon edetessä olotila ei ole kohentunut, päin vastoin. Nuhaisuuden vuoksi päätimmekin skipata tämän viikon vauvajumpat. Eilen päätin kuitenkin urheilla itse ja noin vuoden tauon jälkeen suuntasin oikein aikuisten jumppaan. No ei sitten mennyt valinta ihan putkeen. Valitsin Heart beat -jumpan ja se oli treeniä se... Kuulin alussa, että tunti pitää sisällään 15 intervallia ja välissä lyhyitä palautuksia.. No eihän siinä mitään, voihan sitä ottaa silti rauhassa... tunnin juuri alkaessa saliin säntää mies... siinä hän on, ala-asteen aikainen ihastukseni ja mitä vielä, tyyppi tulee viereeni... Hyvästi rauhassa treenaaminen. Täytyy sanoa, että huohotin puolituntisen jälkeen kuin höyryveturi, eikä miehelle varmasti jäänyt epäselväksi kuntoni huonous! Meinasin vielä alkaa selittää äitiyslomasta, vauvasta jne. mutta tajusin jättää selittelyt sikseen ja poistua takavasemmalle :D

Flunssan vuoksi ruoka ei varsinaisesti ole ollut  suosittua muutamaan päivään. Tänään aloin miettiä mitä ruokaa voisin rakkaudelle tehdä. Olin aikoinani ostanut muutaman purkin veliä varmuusvarastoon ja nyt niiden päivämäärät alkoivat myös tulla vastaan. Päätin siis testata porkkanasämpylöitä ja mustikkalettuja. Letut jopa kelpasivat! Alla vielä ohjeet tuotoksille.

Tästä se lähti ruokahaluton nuhanenä ja pari purkkia velliä

Porkkanasämpylät
1 paketti (210 g) Valio Onni porkkana-peruna velliä
1/2 pussia Sunnuntai kuivahiivaa
2 dl vehnäleseitä
1/2 dl öljyä
1 porkkana
3 dl vehnäjauhoja

Porkkanasämpylät kohoamassa. Olisihan näistä voinut tehdä pienempiäkin..

Nämä sämpylät ovat tosi helppo tehdä. Lämmität vellin kädenlämpöiseksi. Laitat hiivan joukkoon, annat sen herätä hetken. Laita kaikki loput aineet joukkoon (jauhoja voisi varmaan olla vähän enemmäkin) ja sekoitat haarukalla. Tee taikinasta sämpylöitä ja anna kohota liinan alla puolisen tuntia. Paista 225 asteessa n. 15 minuuttia.

Mustikkaohukaiset
1 paketti (210 g) Valio Onni mustikka-banaani velliä
1 muna
1 dl vehnäjauhoja

Näistä ohukaisista tulee herkullisen harmaita, kiitos mustikan :)
Sekoita aineet ja anna turvota puolisen tuntia. Paista varovasti pienille tyypeille (paistamistahan ei periaatteessa suositella alle vuoden ikäisille).


Iltapäivällä lähdimme vielä käymään minun isovanhemmillani. Sieltä tullessamme Sini vaikutti tavallista lämpimämmältä. Kuumetta mitatessani koin yllätyksen 39,1 astetta, eikä vauva ole edes kiukutellut! Siispä mies hakemaan Panadolia apteekista (joo, sen pitää olla loppu juuri tällaisella hetkellä) ja itse lievittämään paran oloa.

Nyt reppana nukkuu ja onneksemme kuumekin on jo laskussa, viime mittauksella mittari näytti "enää" 38,2 astetta. Näihin tunnelmiin hyvää yötä!





keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Rakkaus pakkaus 7 kk!

Synttärisankari poseeraa ja melkein aina suu auki :D
Eilen vietimme oman pikku rakkautemme 7 kuukautissynttäreitä. Tai oikeastaan emme viettäneet, mutta sellainen nyt kuitenkin pärähti taululle. Erilaista tässä merkkipaalussa aikaisempiin nähden on se, ettei nyt mennäkään neuvolaan käymään. En voi siis kertoa uutisia pituudesta ja painosta. Näyttää kyllä siltä, että kiinteiden aloituksen jälkeen meidän rimpula on saanut massaa- taitaa siis olla massakausi meneillään :D. Todellisuudessa en vielä usko kiinteiden tehneen eroa painoon, mutta yösyömiset siihen varmasti vaikuttavat. Sain nauttia hyvin nukkuvasta vauvasta monta kuukautta ja nyt ollaan palattu yösyömisten ihmeelliseen maailmaan. Itse en katkonaisia öitä ole vieläkään oikeasti ymmärtänyt ja valvonkin helposti yli puolenyön iltaisin ja sitten aamulla ollaan niin väsynyttä äitiä, kun vanhan hyvän unen sijaan saakin herätä 2 - 5 kertaa syöttämään vauvaa.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että muutama (lue max 2) syömiskertaa yöllä on lapselle ihan vaan hyväksi. Kuitenkin, hyviin yöuniin tottuneena, on niitä vaikeaa "kestää". Olen saarnannut siitä kuinka vauvan pitää antaa herättyään ensin koittaa nukahtaa uudestaan itsenäisesti - vastasyntyneen hennolla itkulla tämä olikin helpohkoa, mutta nyt täyteen raivoon yltyvällä "minitaaperolla" odottelen öisin lähinnä lastensuojeluviranomaisten saapumista jo muutaman minuutin itkun jälkeen. Lisäksi tiedän itkuun heräävän meidän lisäksi puolet muusta talosta :/. Lohduttaudun kuitenkin ajatuksella, että aikansa kutakin, kyllä se flunssa helpottaa ja hampaatkin sinne suuhun jossakin vaiheessa saadaan, varmaan sitten taas alkavat yöt helpottaa!

Päivällä uni maittaa äitin ja iskän sängyllä
Mitä sitten muuten kuuluu Sinille 7 kk
- Syömme (yleensä) 5 ateriaa, aamu- ja iltapalaksi puuroa (1/2 dl suurimoita) ja muut ruuat sormin.
- Herkkuna banaani, jota koitettu syödä myös kuorineen.
- Ryömiminen hyljetyylillä sujuu jo kohtalaisesti, tosin laiskuus vaivaa välilllä.
- Konttausasento on jo hyvin hallussa, käsien ja jalkojen yhteistyö ontuu vielä.
Konttausasennon treenailua

- Koiran kiusaaminen on POP!
- Käytetään pääasiassa koon 68 vaatteita.
- Ollaan melko hiljaisia, ei kälätellä siis turhia.
- Hiiri tulee -leikki naurattaa usein, samoin kun sheikkaaminen äidin sylissä.
- Nukutaan yöunta 20-8, yleensä sillä kahdella syötöllä (n. 24 ja 4). Päikkäreitä kahdesti, yleensä a´1 h.

Tässä veilä pari tuoretta kuvaa meidän neidistä:

possu pienenee tai vauva kasvaa
Saatiin mammalta mustikoita puuroon...




maanantai 24. helmikuuta 2014

Seesteistä arkea

Arki... mitä sellaista meidän arjessa tapahtuu, mistä joku haluaisi lukea? Itsestä tuntuu, että elämme nyt seesteistä keskivauva-aikaa (kirjoittajan oma määritelmä), jolloin elämä on melko helppoa ja arki täyttyy päivästä toiseen samoilla asioilla.

Heräämme 8 aikoihin, pestään hampaat, istutaan lavuaarilla, laitetaan vaatteet ja syödään aamupuuroa. Siitä päivä jatkuu ruokaa tehden, siivoten ja lavuaarin päällä kökötellen, kunnes 19 aikaan alamme valmistautua nukkumaan menoon -otetaan vaatteet pois, syödään puuroa, mennään pesulle, pestään hampaat, kökötetään lavuaarin päällä, hierotaan varpaat, laitetaan pyjama ja tissitellään sylikkäin, kunnes vauva tuupataan omaan sänkyyn...

Kyläreissulla mamman ja pappan luona
Miten tästä arjesta saisi irtaannuttua tai millaisia juttuja päivällä pitäisi tehdä että jokainen päivä ei tuntuisi toistavan itseään (vai pitäisikö sitä nauttia seesteisestä arjesta ja odottaa kauhulla tulevaa)? Meillä ratkaisuna ovat toimineet kyläilyreissut. Samalla iskä saa tehdä rauhassa graduaan, kun me tytöt olemme muualla mölyämässä. Kylläreissuja pienen kanssa voi helpottaa muutamalla "kikalla". Meillä mukaan otetaan omat eväät, matkasyöttötuoli, hihallinen ruokalappu sekä lattialle laitettava kangas. Lisäksi matkalla mukana kulkee ainakin yksi vaihtovaatekerta ja repullinen vaippoja - koskaan ei tiedä kuinka kauan reissulla kestää. Siis kyläilyä varten on suositeltavaa hankkia myös suurempi auto!

Tänään kyläilimme mammalla ja pappalla, huomenna vuorossa on jumppa ja illalla tuote-esittelyä kaupungilla... loppuviikosta sen sijaan kalenterissa on vielä tilaa. Nähdäänkö silloin?