tiistai 26. elokuuta 2014

Suomalaisten ravintsemussuositusten pauloissa

Luin eilen Sanna Ukkolan artikkelin "Sokerilla kuorrutetut lapset". Asia on mielestäni todella mielenkiintoinen, olen jo aikaisemminkin miettinyt suhtautumistamme sokeriin ja varsinkin ruokateollisuuden suosimaa sokerin lisäämistä lähes joka ruokaan. Onko oikea ruoka niin pahaa/mautonta/huonolaatuista, että jo lapsille pitää lisätä sokeria saadaksemme heidät syömään ruokansa? Lisäksi onko tyhjä lautanen niin tärkeää, että se pitää saada jopa houkuttelemalla lasta syömään enemmän, kun hän tarvitsee?

Arkiiikuntaa ja puhdasta ruokaa saa nyt metsästä!

Terveyskirjaston artikkelin mukaan suomalaista lapsista ja nuorista 15 % on ylipainoisia ja 5 % lihavia. Syyksi mainitaan aina liikunnan puutteen, tai liian vähäisen liikunnan suhteessa ruokailutottumuksiin. Itse olen vasta lähiaikoina nähnyt artikkeleja, joissa syyn pohditaan olevan jatkuvan sokerin syömisen. Itse valtavassa sokerikoukussa olleena (tai olenhan sitä yhä tilaisuuden tullen) uskon lihavuuden syyn olevan monissa tapauksissa vähäkaloristen kevyttuotteiden käytön, jossa makua on tuotu lisäämällä sokeria. Valitettavasti nämä tuotteet nostavat verensokerin vain hetkeksi ja kohta nälkä palaa - entistä pahempana.

Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa itseäni kummastuttaa varsin kielteinen suhtautuminen eläinperäiseen rasvaan. Taannoin käydessämme 1-vuotisneuvolassa meille huomautettiin painon laskemisesta -15 -käyrälle. Avuksi suositeltiin näkyvän rasvan käyttöä, niin margariinina leivän päälle kun rypsiöljynä ruuanlaitossa. Melkein samassa lauseessa kuitenkin kehoitettiin käyttämään rasvatonta maitoa. Kysyessäni miksi ei terkkari osannut asiaa perustella MILLÄÄN! Tutkiessani äidinmaidon, -korvikkeen ja erilaisten maitojen ravintoarvoja lähimmäs imeväisikäisen käyttämiä äidinmaitoa tai -korviketta nousi eniten kartettu täysmaito (lähteet Fineli, Valio ja Tutteli). Miksi sitä kuitenkin kartetaan ja suositellaan rasvattoman maidon käyttöä? Onko suositus peräisin ajalta, jolloin lapset alkoivat lihoa ja ravitsemusterapeutit "keksivät" syyn olevan rasvassa? Parempaa selitystä en ainakaan itse keksi!

Erilaisten maitojen ravintoarvot.
Meillä ollaan toistaiseksi vältelty sokeria, jos ei niinkuin ruttoa, mutta mahdollisuuksien mukaan kuitenkin. Sini sai maistaa omaa synttärikakkuaan (ihan molemmilla synttäreillään) ja esimerkiksi vispipuuroon olen lorauttanut pikkasen sokeria poistamaan kirpeyttä. Turhaa sokerilla mässäilyä koitetaan kuitenkin välttää niin pitkään kun mahdollista. 

Sukulaisilta ja tutuilta olemme kyllä välillä saaneet melkoista painetta valitsemastamme linjasta. Sunnuntainakin pappa sääli Siniä hänen syödessään porkkanalättyjä Piltin Tyrni-omena -soseella (Jossa muuten jälkikäteen huomasin olevan lisättyä sokeria, WHY!!) hyvällä halulla. Tokihan me muut söimme "normaaleja" lättyjä mansikkahillon kanssa, mutta eihän 1-vee vielä eroa huomaa, tärkeintä lienee yhdessä syöminen ja aikuisilta saatu esimerkki. Samaa ihmetystä saimme kesällä, kun emme antaneet lapselle jätskiä, vaan korvasimme sellaisen hedelmillä taikka smoothiella.

Ihana paketii, sisältö?!?
Välillä usko suomalaiseen ruokateollisuuteen on todellisella koetuksella. Näin kävi viimeviikolla ainakin kahdesti -molemmat sokerin vuoksi. Ensimmäinen oli jo mainitsemani Piltin lisätty sokeri ja toinen Elovena Muumi Neljä Marjaa Annospikapuuron sokerimäärä, annoksessa oli sokeria 16! %, eli annoksessa 5,6 g (vertailuna käyttämämme Elovena kaurahiutale 1,2 % eli 0,5 g/annos..) Tylsää on, että puuroa mainostettiin isosti Täysjyväkaurahiutaleesta valmistetuksi, runsaskuituiseksi tuotteeksi ja hurja sokerimäärä ikäänkuin unohdettiin taka-alalle. Tärkein kysymys kuitenkin lienee miksi tuotteeseen on pitänyt laittaa näin paljon sokeria?

No, tekeepä sitä niin tai näin, aina tekee jotenkin väärinpäin. Me teemme nyt omalla tavallamme ja vaihdamme ajatuksiamme, mikäli saamme toisenlaista tietoa. Siihensaakka vähäsokerista ja hieman rasvaisempaa elämää kaikille :)

Iltapalalla punaherukoista tehtyä vispipuuroa

perjantai 22. elokuuta 2014

Lomaaa..

Nyt kun olemme olleet jo hyvän aikaa kotona pitännee tehdä yhteenveto loppulomasta -parempi myöhään kun ei milloinkaan!

Pääsimme Ouluun ja Nallikarin leirintäalueelle suunnitellusti lauantaiaamuna. Siellä oli alkamassa Extreme run -tapahtuma ja meteli ja tunnelma sen mukaista. Haluaa mukaan juoksemaan, ehkä ensi vuonna?!?

Pienien päikkäreiden jälkeen hyppäsimme pyörien selkään ja pyöräilimme IHANAA reittiä keskustaan. Jätimme isä-ihmisen peliensä pyörteeseen ja lähdimme tutkimaan keskustaa. Torilla oli käynnissä kansainväliset markkinat ja hulinaa riitti. Meillä ei tietysti ollut rattaita eikä edes Manducaa mukana, joten kävely jäi lyhyeksi. Menimmekin Riiviön kanssa takaisin leirintäalueelle ja teimme ruokaa ja leikimme mukavalla leikkipaikalla. Taidan olla aikamoinen hällä-väliä äiti, annoin Sinin kiivetä ja laskea kaikessa rauhassa portaita ja mäkeä, kunnes paikalle tuli yli 2 v pojan äiti, joka hössötti ettei anna omansa kiipeillä niissä.. En sitten kehdannut minäkään, vaan siirryttiin hiekkalaatikolle leikkimään.. Mietin vaan, miten lasten tasapaino, lihakst ja kunto kehittyy, jos mitään ei saa tehdä?!

Sunnuntaina Markus meinasi nukkua pommiin kisoista, luotti liikaa meidän naisten ajoissa heräämiseen.. Meidän tyttöjen tehtäväksi jäi (suunnitellusti) laittaa leiri kasaan ja lähteä perässä kaupungille. Sainkin treenata leirielämää ihan tosissani, sillä niin vessan- ja harmaanvedentyhjennys, kun uuden veden ottaminenkin jäi kannoilleni, todella naisellista! 

Pääsimme tutustumaan rauhassa paikallisiin kirpputoreihin. Ensin poikkesimme Paljekirppiksellä, josta en ostanut MITÄÄN! Sitten suuntasimme Laatukirpputorille, josta löytöjä olisi ollut mahdollista tehdä vaikka millä mitalla, harmiksemme aika loppui kesken :/ Kolmelta suuntasimme pelipaikalle, jossa kaikkensa antanut shakkimestari meitä jo odottikin. Joukkueen tulos oli puolen välin paikkeilla (osallistuneita joukkueita n. 100), joten mielestäni tyytyväisiä saavat olla.

Illaksi suuntasimme toivomuksestani takaisin Kalajoelle, jossa vietimme vielä euraavan aamupäivänkin ihanasta rannasta nauttien.

Iltaleikkejä hiekkalaatikolla, kello jo yli 21..
Lounas, huomatkaa taidokas mukista juominen

Jännää hommaa

Pyöriä tutkimassa
Maanantaina jatkoimme matkaa kohti kotia. Tavoitteenamme oli yhä olla keskiviikkoaamusta mökillämme tapaamassa kaukaa tulleita tuttaviamme. Kaavoihimme kangistuneena pysähdyimme jälleen Uudessakaarlepyyssä. Löysimme torin kulmasta ihanan jenkkityyppisen hampurilaispaikan, jos olette sielläpäin, käykäähän kokeilemassa (täällä muuten puhutaan jopa suomea, tein itseni hölmöksi höpöttämällä suomea perheelle ja kääntämällä kassalle ruotsiksi..)

Ravintolan tunnelmaa
Illaksi jatkoimme takaisin tutulle Maatilamajoitus Koivusalolle, tälläkertaa vältyimme jopa ukkoselta!
Eloveenat

Jokimaisemaa
Ja ne ANKAT!
Tiistaina suuntasimme kohti Seinäjokea. Sieltä löysimme ensimmäisen kunnon kirppiksen. Sekaista, rähjäistä ja paljon romua, seassa mahtava valurautainen lettupannu ja Ruskovillan villahaalari. Tällaista metsästystä kirppiksellä pitäisi olla! Kirppiksen jälkeen pysähsyimme lounaalla ja siellä näimme Pitkämäen Teron, on se kyllä komea <3. Lisäksi kävimme torikahvilla ja jätskillä, nam!

Päivälliseksi suuntaismme kohti Nokiaa, jossa söimme ja saunoimme jälleen Jarnon perheen hoivissa. Kyllä oli taas hyvää! Sinin nukkumaanmenon jälkeen jatkoimme vielä kerran matkaa, nyt kohti anoppilaa. Puuduttavan, yhteensä n. 6 tuntia kestäneen, päiväetapin jälkeen saavuimme lähtöpisteeseen yöllä kello 1. Minä ja Sini jatkoimme heti unia auton takaosassa Markuksen mennessä vielä laittamaan pyykit pesuun, valmiiksi kohti seuraavaa retkeä.

Kiitos kaikille matkantekoomme osallistuneille, erityiskiitos appivanhemmille auton lainasta, olette <3!

tiistai 12. elokuuta 2014

Synttäripostaus vol. 2

Nyt kun synttäreiden juhlinnasta on ehtinyt kulua 2 1/2 viikkoa taidan olla fyysisesti valmis
kirjoittamaan toisesta synttärijuhlasta. Ei siis siinä mitään, kaikki meni hyvin, mutta onhan se synttäreiden järjestäminen aika rankkaa. Varsinkin kun mukaan pitää mahduttaa muun synttäriohjelmiston lisäksi uimista.

Meidän riiviön varsinaista synttäriä vietettiin siis 27.7. vanhempieni mökillä. Tarkoitus oli perinteisten kakkukahvien lisäksi nauttia kesäpäivästä uiden ja grillaten. Täytyy sanoa, että sää suosi uimareita, lämpöä taisi olla lähes 30 astetta!

Kakku vol 2 on jo vähän onnistuneempi
Tein kakun ja juustokakun jo perjantaina valmiiksi ja jätin kotiin odottamaan Maijun noutopalvelua, sillä mökillämme ei ole sähköä. Muiltaosin päätin ottaa valmistelun rennosti, järjestelimme vähän paikkoja lauantaina ja sunnuntaiaamupäivällä pilkoimme dipattavat kasvikset (kurkku, porkkana, kukkakaali, vesimelooni, ananas ja viinirypäleet) valmiiksi. Ensimmäisenä kemuihin saapuivat Salla perheineen sekä Juki ja Maiju. Seuraavaksi tuli Anne perheineen veneen kanssa sekä Jukka perheineen ja Kristian perheineen myöskin veneellä. Lopuksi paikalle tulivat vielä Tomi perheineen. Paikalla olivat tietysti myös vanhempani sekä meidän oma perhe, yhteensä siis 15 aikuista ja 9 lasta. Lasten ikähaarukka oli 1-15 vee (jos nyt kummipoikaani voi enää lapseksi sanoa, iso mies kun jo on). Suurinosa lapsista oli toisille entuudestaan vieraita, mutta kyllä sitä vaan lapset keskenään leikkiä osaavat, vaikka vieraita ovatkin (ehkä tappeluita ja nahinaa on jopa vähemmän kun tuttujen kanssa leikittäessä).

Rantaleikkejä

Petra ja Topias näyttää sankarille tuomaansa lahjaa

Välillä prinsessankin on käytävä potalla
Kakun leikkaus, seurana kummityttö Peppi

Riiviö ja kummityttöni Peppi painimassa

Ilmeisesti sankarimme oli ollut kiltisti (vai tarvitseeko vain jouluna olla kiltti saadakseen lahjoja), sillä paljon tuli taas ihania leluja. Olin koittanut sanoa lapsellisille kavereilleni, että voisivat antaa hyvän kiertää ja tuoda omilta lapsiltaan "pieneksi" käyneitä leluja, mutta vain Salla uskalsi oikeasti neuvoa noudattaa. Mikäköhän kulttuurissamme on, miksi uusi olisi parempaa, kun käytetty ja hyväksi todettu?! Varsinkin pikkulasten leluissa tilanne on mielestäni harmillinen, sillä lelut jäävät "vauvamaisiksi" nopeasti ja suuhun kelpaa aivan yhtä hyvin valmiiksi pureskellut palapelin palaset. Kaikista lahjoista en hoksannut ottaa kuvaa, mutta niitä oli mm. nalle, eläinnuppipalapeli, kellonuppipalapeli, Megablockseja, muumimuki, Dubloja sekä hopealusikkaa. Lisäksi Salla oli ommellut jättimäisen kasan lakanoita.

¨Lakanapino :O
Päivän aikana kaikki meni mukavasti, tosin makkaraa taisi olla grillissä liian vähän. Illalla olimme kaikki tosi väsyneitä ja Sini nukahtikin vinkeästi mun syliini. Kiitos kaunis vielä kaikille juhlijoille!

Väsynyt syntymäpäiväsankari

maanantai 4. elokuuta 2014

Maailman paras loma!

Nyt on pakko laittaa välipäivitystä täältä tienpäältä, sillä meillä on kyllä ollut maailman paras loma! Lähdettiin matkaan viime maanantai-iltana appivanhempien asuntoautolla. Tavoitteena oli päästä lauantaiksi Ouluun, jolloin miehellä alkoi kahden  päivän mittainen joukkuepikashakin sm-kilpailu. Viimereissusta viisastuneena osasimme tällä kertaa valita oikean tien Nokialle päin, mutta sitten heti Virroille mennessä valitsimme hölmön "oikotien" tuloksena tuntia pidempi etappi.. Maisemat oli kuitenkin kohdallaan!

Maisemakuvaa jostain Ellivuoren lähettyviltä

Ensimmäinen yö yövyttiin ihan vaan P-paikalla, sillä tarkoituksena oli mennä ystäväpariskuntamme mökille tiistaina ja haluttiin päästä jo lähelle määränpäätä. Tiistaiaamuna kävimme ostoksilla Virroilla. Niin aamupalapaikassa kuin kylälläkin ihmiset olivat paljon mukavampia kuin Turussa. Ihan kun heillä olisi kaikki aika maailmassa vaan jutellakseen vieraiden kauttakulkijoiden kanssa.

Mökillä meitä odotti Jaana ja Ville heidän 7 kk ikäisen Ilja-poikansa kanssa. Päivä meni syöden, leikkien ja höpötellen. Pääsimmepä oikein lapsenvahdiksikin, kun päästimme Jaanan ja Villen hetkeksi  kahdestaan matkaan. Illalla lasten mentyä nukkumaan saunoimme ja uimme, kyllä vaan oli ihanaa!  Kiitos Jaanalle ja Villelle vieraanvaraisuudesta ja parkkipaikasta! 

Astetta rankempi vahtivuoro-hoitolapsi nukkui kokoajan!
Keskiviikkona jatkoimme matkaa kohti Keskisen kyläkauppaa. Yllätyksekseni ostokset jäivät hyvin maltilliseksi, mukaan tarttui vaan yhdet NameIT farkut, ponnareita ja Katti Matikaisen hammaspastilleja. Lisäksi kävimme syömässä. Täytyy kehua, että Vesalla oli kyllä lapsiystävällisyys hanskassa: ravintolassa sai lapsille ottaa noutopöydästä ruokaa tarpeen mukaan. Myös lastenpöydässä tarjolla oli hyvää, oikeaa ruokaa!

Kyläkaupan leijonalla ratsastusta
 Keskisen jälkeen suuntasimme Lapualle, sillä halusin päästä Lapuan Kankureiden tehtaanmyymälään shoppailemaan. Paikanpäällä piheys iski (ja kai se kotikin pitäisi ennen sisustamista hankkia) ja mukaan lähti vain muutama keittiöpyyhe, niissä oli kyllä kuosi kuin väritkin kohdallaan!

Yöksi löysimme aivan ihanan Maatilamajoitus Koivusalon, jossa Sini pääsi katselemaan fanittamiaan ankkoja ja tutustumaan kiekuviin kukkoiohin.

Kukko kiekuu, jännää :)

Fia-koira

Ankat
   
Koskimaisema Koivusalon maatilan lähellä
Torstaina jatkoimme matkaa kohti Uuttakarlepyytä. Siellä pysähdyimme krepseille vesitorniin. Paikka oli kyllä yksi oudoimmista koskaan näkemistäni. Ulkona oli hienot mainokset ja hissin kuilussa ihanat maalaukset, jotka alkavat merenalaisesta maailmasta ja ylösmennessä etenee aina ulkoavaruuteen saakka, aivan ihana ajatus! No ylhäällä sitten vastassa on ainoastaan ruotsia puhuva nainen, joka ei viitsi edes moikata. Krepsit ja kahvit tarjoillaan pahviastioista karusti kalustetussa kahviossa. Hintaa huville tuli 19,80 €, huh!!

Maisemaa vesitornista

Matkailutiloista (ja edullisista yöpymisistä) innostuneina löysimme seuraavaksi yöpaikaksi Kokkolan koilispuolella olevan Zoo-Caravaanin, joka on muuten valittu Sarkan tämänvuotiseksi kesäkohteeksi. Täytyy sanoa, että tämäkin paikka oli mukava, vaikka respa meni jo ilta 7 kiinni saimme ohjeeksi valita itsellemme sopivan yöpaikan alueelta ja tulla seuraavana päivänä maksamaan majoitus. Kuten nimestä voi päätellä oli samassa paikassa myös kotieläinpiha, jossa pääsimme katsomaan niin vuohia, heppoja, poroa kun niitä bäätä sanovia Sinin rakastamia lampaitakin.


Vuohia ihmettelemässä

Lampaat <3 <3
Perjantaipäivä hakee lapsiystävällisyydessään vertaansa, sillä iltapäiväksi päädyimme Kalajoen hiekkasärkille uimaan. Aluksi Sini oli arka ja katseli vettä vain rannalta. Hetken päästä veneen kanssa leikkiminen vei kuitenkin voiton ja peto pääsi leikkimään matalassa vedessä.

Rantaleikkejä
Nyt olemme jo takaisintulomatkalla ja pysähtymässä uudelleen Koivusaloille. Lisäksi takaa kuuluu vaativa karjunta, joten täytyy lopettaa tämä postaus ja jatkaa loppuloman tunnelmista ja shakkituloksista myöhemmin :)

perjantai 1. elokuuta 2014

Mussukka 1 v

Koitetaanpa pysyä näissä päivityksissä oikeassa kronologisessa järjestyksessä, joten laitetaanpa nyt Sinin 1 vee postaus. Meidän pikkuinen vauva siis täytti viime perjantaina 1 vuotta. Tässä koitan kirjoittaa mitä elämäämme kuuluu tässä vaiheessa.
  • Painoa 7850 g ja pituutta 72,6 cm (vaatteista monet 68 senttiset sopivat vielä). Kuvat kasvuseula.fi:n mukaan.

  • Konttaus toimii pääasiallisena etenemiskeinona, myös yhdestä kädestä kiinnipitäen kävely onnistuu (toki kahdesta kädestä on mieluisampaa). Omin jaloin ei vielä kävellä. 
  • Kiipeily on ihanaa! Niin portaat, tuolit kun tikapuutkin toimivat hyvinä kiipeilytelineinä. Alas tullaan varovasti peppu edellä, vain yksi haaveri on sattunut.
  • Puhutaan kuin Ruuneberi (joo tiedän miten Runeberg kirjoitetaan). Ainakin ankka, kiija (kirja), äiti, isi, kiitti, auto, pää (miten lammas sanoo), tätä (ruokapöydästä haluamaansa), kakka, kukka, kukko, hauva, pappa, pejja (peruna), tissi ja paljon muuta, kun perässä pääsee sanomaan.
    Rantafiilistelyä mökillä
  • Pottailu alkaa olla tylsää, maailmassa olisi niin paljon hauskempiakin juttuja, siinä kuitenkin istutaan monesti päivässä ja onnistumisiakin tulee joka päivä.
  • Syödään yleensä 5 kertaa päivässä. Kaikki ruoka maistuu, mutta isompiakin annoksia voisi syödä kerralla.
    Kiipeilyä mökin terassilla
  • Yöllä nukutaan hyvin 20-05, sen jälkeen tissi suussa välillä jopa 8.30 saakka (yleensä kuitenkin 7-8 aikaan on herätys. Päikkäreitä on  päivästä riippuen joko yhdet tai kahdet, yleensä yhdet ja kesto 1,5 tuntia.
  • Leiluista nuket ja lammas ovat parhaita, myös laululeikit, kuten 5 pientä ankkaa ovat kivoja.
 Tässäpä meidän pikkuisen kehitystä, koitan laittaa pian synttäripostauksen vol. 2.

torstai 31. heinäkuuta 2014

Synttärit vol 1

Mulla raahaa nämä päivitykset jäljessä, joten jatkataan vanhaa totuttua linjaa ja laitetaan synttäripostauskin viikon myöhässä...

Sini siis täytti 1 vuotta viime perjantaina ja synttäreitä juhlittiin oikein kahteen eri otteeseen. Ekat synttärit olivat meillä torstaina ja tokat sunnuntaina mökillä. Päätin järjestää kahdet juhlat, jotta kaikille löytyisi sopiva aika ja paikka tulemiselle, näin kesällä kun kaikilla tuntuu olevan kaikkea koko ajan!

Torstain juhlissa paikalla olivat mieheni vanhemmat ja täti, omat isovanhempani, Sinin kummi tyttärensä kanssa sekä äitini hyvä ystävä tyttärensä ja koiransa kanssa. Leivoin Baileys-kakun ilman Baileytä, juustokakun ja asetimme tarjolle ison läjän dippikasviksia. Pisin aika valmisteluissa taisi mennä kakunkoristeiden tekemiseen. Innostuin värkkäämään sokerimassasta Kinuskikissan kakkuohjeessakin olleita kukkasia. Näiden tekemiseen tulikin himo ja uusien kuvioiden ja väriyhdistelmien kokeileminen jatkui pitkälle yöhön :O.

Ilmeisesti helle teki tepposensa (tarjoilujen laadusta EI VOINUT olla kyse), sillä tarjottavista ei mennyt juuri mitään ja ihmisetkin viihtyivät vain piipahtamassa. Onneksi Jutta ja Julia olivat hieman pidempään, niin saatiin vähän leikkiseuraa!

Lahjojen avaaminen ei ole vielä kovin tuttua puuhaa

Terveellisempiä herkkuja

Kasvot kakunsyönnin jälkeen, uusi lempiruoka löydetty!

Synttärisankari ja prinsessamekko

Juhlien uuvuttama murunen
Lahjaksi Sini sai keinuhevoskuvassakin näkyvän nuken, muumimukin, hopeisen kaulakorun, eläinpalapelin, uikkarit ja rahaa. Kiitos kaikille muistaneille ja mukana juhlijoille!

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Tampereella (nääs)

Vaikka 1-vuotissynttäreitä ollaan vietetty tosissaan jo eilisestä alkaen pitää ennen synttäripostausta palata vielä viime viikonloppuun ja matkaamme Tampereeelle.

Kuulun yhteen elokuisten 2013 vauvojen mammaporukkaan ja näiden mammojen kanssa saimme sovittua ekat lifetreffit Tampereelle viime sunnuntaille. Koska rakastan asuntoautolla (tai millä välineellä tahansa) matkustelua sovimme miehen kanssa viettävämme samalla koko viikonlopun Mansessa.

Lähdimme matkaan lauantaina ja suuntasimme kohti Nokiaa mieheni lapsuudenystävän luokse kyläilemään (tarkaneuron matkailijoina olimme varanneet yöpaikan heidän pihaltaan). Koitamme aina matkustaa päikkäriaikaan, jolloin liikkuminen käy helpoiten.

Sini nukahti heti auton käynnistyttyä. Helppoa matkantekoa!
Kartturimme (siis minä) ei ollut viitsinyt perehtyä parhainpaan reittiin ennen matkan alkua, joten kilometrejä taisi tulla reilusti tarvittua enemmän. Tämän vuoksi myös nälkä yllätti matkalla ja pysähdyimmekin ABC:lle syömään. Näillä stopeilla sormiruokailijalapsi on suuri helpotus - äiti ja iskä kerää noutopöydästä itselleen sopivat annokset ja lapsi noukkii lautaselta mitä maistuu. Täytyy kyllä ihmetellä tässäkin lasten noutopöytää, tarjolla nakkeja ja muuta skeidaa.. kuka haluaa syöttää lapselleen sellaista "ravintolasta"?? Onneksi aikuisille on tarjolla tuoreita vihanneksia, hedelmiä, raejuustoa ja muuta hieman terveellisempää, josta saa lapsellekin annettua.

Nam!
Perille päästyämme isäntiemme lapset ottivat meidän taaperomme heti leikkeihin mukaan ja reissun rähjäistämät vanhemmat saivat turista rauhassa isännän kanssa. Iltapäivällä ohjelmassa oli trampoliinilla pomppimista (isäihminen päätyi testailemaan voltteja, eikä edes satuttanut itseään), uimista ja ihanista grilliherkuista nauttimista.

Mikäs se tällainen vehje on??

Vanhemmat eivät halunneet mennä vielä asuntoautoon Sinin nukkumaanmenoaikaan ja itkuhälytin oli jäänyt kotiin, joten löysimme isäntien kätköistä vastasyntyneelle tarkoitetun rottinkisängyn, näyttää siihen mahtuvan vielä inan vajaa 1-vuotias tirriäinen.. miksiköhän me luovuimme omasta  tilansäästäjästämme jo reilusti yli 1/2-vuotta sitten?!

Täsmämitoitusta..
 Sunnuntaiaamupäivällä me tytöt suuntasimme vauva-mamma -treffeillemme Tampereen Pikku Kakkosen puistoon. Täytyy sanoa, että alusta alkaen tunnelma oli rento ja mutkaton, vaikka paikalla olikin 8 ennen toisiaan näkemätöntä äityliä vauvoineen. Ilmeisesti vajaan 2 vuoden nettikeskustelu vastaa jollakin tavalla oikeaa kanssakäymistä! Puistoilun jälkeen kävimme syömässä kaikkine lapsinemme ja jopa se onnistui uskomattoman hyvin, onneksi ravintolassa ei ollut sunnuntaina lounasaikaan paljoa muita ruokailijoita :P. Syömisen jälkeen suuntasimme vielä takaisin puistoon, tälläkertaa leikkipuiston asemasta kuitenkin nurmikolle, eihän nämä vielä niin leikkimisen päälle kuitenkaan ymmärrä. 

Kokonaisuudessaan turisimme kuutisen tuntia ja ekat viestit tapaamisen jälkeen taisi tulla vain minuuttien päästä perävalojen katoamisesta. Kiitos mammoille, nähdään pian uudestaan! 

Tapaamisesta laitan vain allaolevan kuvan väsyneestä puistoilijasta, kaikissa muissa kuvissa kun taitaa esiintyä myös muita lapsia vanhempineen.

Väsynyt puistoilija
Treffeiltä suuntasimme vielä takaisin isäntäpariskuntamme luokse, johon olimme aamulla iskän jättäneet. No siellähän olivat pojat päättäneet, että voisimme yöpyä heidän pihassaan vielä toisenkin yön, joten majoitusongelmat ratkesivat kuin itsestään! 

Kiitos Jarnolle ja Ninalle sekä Ronjalle, Eerolle ja Ellille mahtavasta seurasta!! Alla vielä kolmas unikuva, kiitos rankan reissun ja erikoisten nukkumispaikkojen..

Nukkumista asuntoautossa
Maanantaina lähdimme käymään Särkänniemessä. Omassa pikkupäässäni olin ajatellut, että hurjapäämme voisi mennä yksinään possujunaan ja pariin muuhun laitteeseen. No eihän niissä tietenkään ollut kunnollista turvavyötä, joten "pikkulasten" laitteet saivat jäädä odottamaan ensi kesää. Sen sijaan pari "vemputuslaitetta" mm. tattiralli tuli testattua yhdessä äitin tai iskän kanssa. Taidetaan saada ensikesänä aikamoista menoa, sillä nytkään ylös-alas vemputus ei saanut ilmettä kauhistumaan hetkeksikään..

Särkänniemenkävijä ja Näsinneula

Angrybirdspuistossa
Särkänniemen pyörähdyksen jälkeen suuntasimme asuntoauton nokan kohti kotia. Tarkoituksena oli pysähtyä johonkin syömään, mutta äidin ja Sinin silmät painuivat heti kiinni ja aukesivat vasta muutamia kymmeniä kilometrejä ennen kotia, joten sitten päätettiinkin jatkaa matkaa suoraan kotiin. Kiitos vielä appivanhemmille (taas) auton lainasta (ja pöydässä odottaneesta ruuasta :P )!