 |
| Superihmistä kasvattamassa |
Meillä iskä opiskelee viimeistä vuotta ja äiti on äitiysvapaalla minua hoitamassa. Iskän valmistumista tukeakseen äiti hoitaa minua mahdollisimman paljon itse ja antaa iskän keskittyä opintoihinsa. Toki iskä saa hoitaa minua aina halutessaan ja välillä joutuukin hommiin, jos äiti ei ehdi, mutta karkea jako kulkee näin. Äiti koittaa mahduttaa jokaiseen päiväämme erilaisia kehitystä tukevia juttuja. Teemme Vauvatusta, makoilemme leikkimatolla ja harjoittelemme kääntymistä (joka ei vieläkään onnistu edes mahaltaan selälleen vaan ryhdyn itkemään kyllästyessäni pään koholla pitämiseen), katselemme Onni ja Ilona -kortteja ja "opettelemme" sanoja sekä kuuntelemme englanninkielisiä lastenlauluja ja runoja. Äiti on rakastunut Mothergoose-sivuihin, joilta kuuntelemme paljon lauluja. Tässäkin äiti huijaa itseään selittämällä, että englanninkielisen ohjelman katselu on kielikylpyä eikä laiskottelua tietokoneen ääressä.. Näiden lisäksi äiti koittaa syödä mahdollisimman terveellistä ruokaa ja jättää sokereiden syömisen vain yhteen päivään viikossa. Silti usein hän tuntee tehneensä liian vähän. Hänen ajatuksissaan olen ollut liikaa sitterissä, tai liian vähän leikkimatolla tai liikaa tai liian vähän sylissä tai mitä nyt milloinkin..
Miksi sitten äidit tuntevat syyllisyyttä, miksi mikään ei koskaan riitä? Ehkä tärkein syy on kateus ja toisten luomat paineet. Ehkä äitien pitäisi lopettaa muiden arvostelu ja keskittyä olennaiseen - Me vauvat olemme vain hetken pieniä!
 |
| Ihana Sini, jonka mielestä äiti on ihan jees |
Pakko kommentoida tätä; en halua olla ilkeä, mutta tuntuu vähän suorittamiselta nuo asiat, mitä luettelit tuossa. Tietenkin on erilaisia tapoja tehdä asioita, mutta itse ainakin muutamat ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa yritin vaan nauttia uudesta tulokkaasta ja olla lähellä. Ei muutaman kuukauden ikäinen vauva tarvitse vielä paljon virikkeitä, vaan pelkkä läsnäolo ja läheisyys riittää. Ja mitä sitten, jos äiti haluaa välillä omaa aikaa ja olla koneella. Ei se vauva siihen kuole, jos joutuu olemaan välillä sitterissä. Mitä kääntymiseen ja muuhun liikkumiseen tulee, ei niitä tarvitse erikseen harjoitella. Kyllä vauvat oppivat kääntymään ja liikkumaan omassa tahdissaan, sitten kun aika on. Ja niin kuin tuossa kuvatekstissä totesitkin, niin jokaisen lapsen mielestä omat vanhemmat ovat ihan parhaita, vaikka ei tehtäisi mitään sen kummallisempaa.
VastaaPoistaHyvät pointit ja älä sure, en ota ilkeytenä! Tekstin tarkoituksena oli vain miettiä onko äiti koskaan omasta mielestään tarpeeksi hyvä. Aivan ihanaa on, jos näin ihmiset tuntevat! Jotenkin vaan tuntuu, että kaikki tekevät asioita kamalasti stressaten. Tiivistetysti halusin juuri nostaa esille nauttimisen - on ihanaa olla lapsen kanssa <3
Poista