perjantai 26. joulukuuta 2014

Jouluvalmisteluita - vuorossa piparkakkutalo

Tiistaina työpäivän jälkeen oli pakko ryhdistäytyä ja alkaa tehdä jouluvalmisteluja. Laitoin verhot ikkunoihin muutama viikko sitten ja joitakin joululahjoja olen jo ostanut vuoden varrella, mutta muuten kaikki - kortit, leipomukset, jouluvalot ym. vain odottavat tekijäänsä. NYT ON SIIS AIKA!!

Aloitimme siis Sinin kanssa piparien leipomisella. KUVITTELIN sen olevan rentoa hommaa tuollaisen taaperin kanssa, mutta mitä vielä?!? Laitoin kaikki valmiiksi pöydälle: muotit, jauhot, alustan, kaulimen ja essun. Pyydän Siniä leipomaan ja tyttöhän tulee. 

Laadunvarmistusosasto työssään..
Tyttö näkee taikinan ja maistaa varovasti. Tyttö tykkää taikinasta ja alkaa vedellä sitä kohti suutaan kaksin käsin. Äiti koittaa ehdottaa kaulimistä, tyttö syö taikinaa. Äiti kaulii taikinaa väkisin, tyttö itkee, koska haluaisi syödä lisää. Äiti alkaa ottaa talon kattopaloja muotilla, tyttö hermostuu, sillä potentiaalinen ruoka poistuu näkyviltä. Äitiä ahdistaa, ei kerrota isille, sillä sehän olisi hauskaa, jos äidin mielestä lapsen kanssa ei voisikaan leipoa. Pidetään siis naama peruslukemilla ja kirotaan vaan mielessä. Koitetaan innostaa tyttöä kaulimaan. Jee, muutama kosketus kaulimeen! Tehdään seinät ja päätypalat äkkiä. Laitetaan palat uuniin ja todetaan kellon olevankin jo paljon. Nostetaan tyttö pois tuolilta. Pestään kädet, huokastaan. Kysytään oliko leipominen kivaa ja vannotaan, että seuraavaksi tehdään yhdessä pipareita vasta vuoden päästä :)

Koristelun ja kokoamisen päätin jostakin yllättävästä syystä hoitaa myöhemmin ja yksin. Alla vielä kuva valmiista talosta. Ugh valmiiksi tuli ja hyvältä maistuu!

Piparkakkutalo tehty Ikean muoteilla

Joulupukki ja lahjavuori

Meillä Sini näki joulupukin jo muutamia kertoja ennen jouluaattoa. Ensimmäisellä ja toisella näkemiskerralla näkeminen päätyi hyvin lyhyeksi tytön todetessa "Ei sitten" jo hyvän matkaa ennen pukkia. Kolmannella kerralla pääsimme jo huutoetäisyydelle tai ehkä jopa vähän lähemmäs, olisi pukki varmaan kuullut normaalin äänenkin, jos hälinää olisi ollut vähemmän. Tämän vuoksi odotukset pukin tapaamiselle olivat melko matalalla, toivottavasti pukki pääsee sisälle ja toivottavasti Sini uskaltaa ottaa pukilta paketin kädestä - syliin menemistä en uskaltanut edes toivoa ja parempi niin, eihän se sinne ikinä kavunnut!

Pelott.. ukki .. <3
Lahjoja pukki toi järisyttävän kasan. Yllätyksekseni lahjojen avaaminen ei vieläkään ollut erityisen mielenkiintoista, vaan heti ekan paketin jälkeen tyttö keskittyi leikkimään paketista tulleilla marakasseilla ja koira olisi saanut ihan rauhassa hoidella muut lahjat. Siispä avasimme muutaman ja jätimme loput seuraavaan päivään odottamaan.

Joulupäivänä Ina-täti ja Sallan porukka toi vielä joulupukin väärään paikkaan tuomia paketteja. Tällä kertaa avaaminen olikin jo kiinnostavampaa ja varsinkin paketista ilmestynyt kahviastiasto oli mieluinen. Nyt vaan oman keittiön ostoon :D

Alla vielä kuvia pukin tuomista paketeista, toivottavasti en kauhen montaa lahjaa unohtanut kuvista!

Astioita, haarukka ja lusikka tulivat erityiseen tarpeeseen

Leluja ja kirjoja, toinen marakasseista oli jo hukan viemää :D

Kahvi- ja ruoka-astiasto sekä kakku. Kakusta tykättiin erityisesti ekana iltana!

Pyjamatilanne parani huomattavasti
Näin Tapaninpäivänä täytyy todeta joulun olleen erittäin rauhallinen ja ihana. Ollaan koko joukko nukuttu aamuisin pitkään, ulkoiltu ja saunottu sekä syöty. Sinin herkkua on ollut kaikki jouluruoka, mutta ylivoimaiseksi ykköseksi on päässyt Kalkku eli kalkkuna.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Muskarin joulu


Sini on osallistunut koko syksyn äitini kanssa muskariin. Järjestely on ollut erittäin kätevä, sillä Sini tykkää kovasti laulamisesta; laulelee jo itsekseen esim. tuiki tuiki, hyppää pois, koooko päivän ja tip tap.. Päiväkin on osunut nappiin, saan tehtyä torstaisin pidemmän työpäivän, M pääsee salille ja tyttö muskariin, kaikilla on siis ollut hyvä mieli.
Pikkutonttu valmiina joulujuhlaan
Nyt ollaan päästy muskarin joulujuhla -vaiheeseen ja tätä rumbaa riittääkin! Onneksi on vain yksi harrastus, jossa on juhlia. Viime viikolla oli pikkujoulut, pomppulinnaa, kasvomaalausta jne. ja tällä viikolla varsinainen joulujuhla.


Pikkujoulujen hitti - pomppulinna!
Pikkujouluissa luokkaan oli tuotu pieni pomppulinna sekä yksi tyttö oli tekemässä kasvomaalauksia. Lisäksi tarjolla oli glögiä, piparia, torttua ja nannaa. Tunnelma oli rento ja lapsilla oli hauskaa. Itse jäin kuitenkin miettimään kahta asiaa.
  A. Muskarin pikkujouluissa ei soinut musiikki?!?
  B. Lapset olivat 0-2 v ja tarjolla oli vain herkkuja. No Sini sai vettä ja pienen murun torttutaikinaa. Joku hedelmä paloiteltuna tm. olisi ihan hyvä oppi myös muille lapsille.

Kasvomaalausta, tiedä sitten maalien myrkyistä..
Tämän viikon torstaina vuorossa oli varsinaiset joulujuhlat. Vanhempaa esiintyjää taisi jännittää melkoisesti enemmän, kun tätä meidän nuorta hurjapäätä!

Lähdössä juhliin
Joulujuhlaan saapui meidän vanhempien ja muskarissa käyneen mumman lisäksi muffa sekä mamma ja pappa. Vauvamuskarin esitys oli heti ensimmäisenä, joten meidän pieni pääsi heti esiintymään.

Esiintyjät "lauteilla"

Esitys meni tilanteeseen nähden hyvin, kukaan lapsista ei poistunut paikalta eikä itkenyt. Kukaan ei myöskään tainnut laulaa, mutta onneksi me yleisössä veisasimme senkin edestä!

Kaikkensa antaneet
Muut esitykset vähän yllättivät meidät, sillä osa esityksistä oli aikuisten esittämiä ja toisissa taas ei laulettu joululauluja. Ehkä ihan vaan lasten juhla ja ainakin pelkästään joululauluilla olisi uponnut minuun paremmin.

Bändin fanitusta muffan sylissä
Lopuksi paikalle saapui "Ukki", siis joulupukki. Sini on katsellut kalenterin kuvaa koko kuukauden ja kuvassa pukki on ihan hyvä jätkä, mutta livenä tyyppi oli yhä epäilyttävä. Siispä pukkia tyydyttiin katsomaan vaan vuorotellen mumman, muffan, minun ja papan sylistä.

Pelottava Ukki
Ukki on ok, kunhan mumma on vieressä

torstai 11. joulukuuta 2014

Nyt se on loppu! Kaput! The end! :/

Otsikosta huolimatta emme ole muuttaneet kotoa, lopettaneet syömistä emmekä tehneet mitään muutakaan kovin traagista. Minun ja Sinin elämästä yksi tärkeä vaihe on kuitenkin virallisesti loppu - meinaan tissittely. 

Lähiaikoina tyttö on mennyt monesti nukkumaan ilman minua, ja näin myös ilman yhteistä tissittelyhetkeämme. Sunnuntaina laittaessani häntä nukkumaan oli tilanne minulle kuitenkin uusi - "tissii" -pyynnön sijaan hän pyysikin "tuttiii". Olin hämilläni ja sanoin otettaisko tissiä kuitenkin ennen ja niin mentiin: eka tissiä ja sitten tuttia. Maanantaina sama homma toistui, mutta nyt sen sijaan, että olisin alkanut itse tissiä ehdottamaan annoin tutin, pussasin tyttöä ja jätin omaan sänkyyn. Ja sinne hän jäi, suoraan nukkumaan ja omaan sänkyynsä!

Nyt sama homma on toistunut iltaisin. Käydään kylvyssä, pestään hampaat, laitetaan vaippa ja pyjama, annetaan tutti, nostetaan omaan sänkyyn ja toivotetaan hyvät yöt. Tämän jälkeen tyttö jää yksin makkariin, nukahtaa ja herää seuraavaksi aamulla. IHANAAA! Täytyy sanoa, että tällainen toiminta on ollut kaiken tekemiseni taustalla vauvan syntymästä saakka. Uskoin siihen, että jos vauvan nostaa aina hereillä sänkyyn ja antaa hänen nukuttaa itse itsensä tulos voisi olla juuri tällainen. Ei varmaan toimi kaikilla, mutta meilläpä toimii... Ainakin toistaiseksi :D

Mitä tulee itseeni, omaan mieleeni ja tisseihini uskon tissittelyn lopetuksen tapahtuneen juuri niin lapsen ja äidin tahtisesti kuin mahdollista. Tissit eivät ole olleet yhtään kipeät, mieli ei ole järkkynyt eikä hommaa ole edes tullut ikävä. Halailua olemme sitten harrastaneet muina aikoina ja säästyneessä ajassa olen saanut vaikka siivottua vähän paremmin iltaisin, tai nukuttua, tai motkotettua..

Nyt takaisin joulupuuhien pariin, josko tyttö vielä hetken nukkuisi ;)

lauantai 29. marraskuuta 2014

isänpäiväaskartelua ja jouluverhoja

Mulla on taas jäänyt nämä päivitysvälit kovin suuriksi. Monta aihetta on ollut mielessä, mutta aikaa vaan ei mukamas ole ollut. Nyt ajattelin jakaa ideoitani syksyllä askartelemistamme isänpäiväkorteista ja -kirjanmerkeistä sekä joulukalenteriverhoista, josta jo jaoinkin kuvan facebookin puolella.

Laitetaan nämä askartelut päivämääräjärjestyksessä ja aloitetaan isänpäiväaskarteluista. Teimme isälleni ja pappalleni kortit ja miehelleni ja appiukolle kirjanmerkit samalla tekniikalla kaikki. Ensin tein kirjaimet paperista ja kiinnitin ne teipillä vahvempaan paperiin. Sitten Sini maalasi niiden päätä sormiväreillä (= maisteli, maalasi ja sohlasi väreillä joka paikkaan). Osa kirjaimista irtosi käsittelyssä, mutta kyllä kaikista taisi vielä selvää saada kenelle ne oli tarkoitettuja. Värin kuivumisen jälkeen irroitin paperit ja liimasin maalaukset korttipohjiin kiinni. Kirjanmerkit päällystin vielä kontaktimuovilla ja kiinnitin yläpäähän narut. Lahjaksi Sini antoi isälleen keittokirjan, partateriä ja -vaahtoa. Minun isäni sai aktiivisuusrannekkeen, pappani liput lentopallopeliin ja appiukko bussipysäkiltä löytämäni BookCrossing -kirjan. Tarkoitus ei ollut antaa apelle mitään "huonoa-ilmaislahjaa", mutta nyt ei vaan keksinyt mitään ja kirjoista hän tykkää.

Askartelua ja antamisen iloa
Viime viikkoina olen myös askarrellut ja ommellut kotiimme kauan haaveilemani joulukalenteriverhot. Idea on muhinut päässäni useita vuosia ja lienee alunperin peräisin kummipoikani äidiltä. Heillä joulukalenteriverhot ovat olleet jokavuotinen traditio niin kauan kun muistan. Mitään ohjetta minulla ei kuitenkaan ollut, enkä näitä "idean-isä -verhojakaan" ole nähnyt vuosiin, joten kaikki tekeminen oli peräisin omasta päästäni. 

Verhoja lähdin toteuttamaan ostamalla kodin 1:stä tarjouksesta valmiit harmaat verhot ja niihin jouluaiheisen 1 m kangaspalan, valkoista ja punaista huopakangasta sekä silityksessä kiinnittyvää tarrapaperia. Ensimmäisenä tein wordillä erikokoisia numeroita, leikkasin ne irti paperista ja tein näiden avulla numeromallit niin huovalle kuin tarrapaperillekin. Sitten silitin numerot kiinni luukkuihin, ompelin luukkujen reunat, sommittelin luukut ja viimeisenä kiinnitin valmiit luukut verhoihin. Tekemisen edetessä keksin tehdä osan luukuista anoppilasta löytyneestä vanhasta lakanasta, näin ollen verhojen värimaailmaa saatiin kevennettyä mieleisekseni. Kokonaisuutena olen verhoihin erittäin tyytyväinen, joskin luukut jäivät osin vähän lörpöiksi, kun en jaksanut kiinnittää niitä tarpeeksi huolellisesti nuppineuloilla ennen ompelua. Tämähän aika kannatti tietysti säästää verhoissa, joita haaveilee käyttävänsä joka joulu!


Verhojen lahjoiksi olen keräillyt viimeisen kuukauden aikana erilaisia pieniä juttuja. Löytyy muumiperheen hahmoja, lego dublo -eläimiä sekä äitini kirpparilta ostamia pikkuesineitä: hesekoiraa, pikkuautoa jne.. 1,5-vuotiaalle kun varmaan kalenterin lahjat eivät vielä ole se tärkein juttu, vaan aukaisemisesta tuleva joka aamuinen rutiini. Verhojen tekemiseen meni yhteensä kymmenisen tuntia - numeroiden leikkaaminen ja luukkujen yksitellen päärmääminen ilman saumuria olivat hitaimpia hommia. Valmistumisesta saan kiittää erityisesti anoppia, joka vahti tyttöä äidin askarrellessa. Kiitos Ulla!

maanantai 17. marraskuuta 2014

Suurella kirkolla viikonlopun vietossa

Mulla oli viime viikonloppu töitä. Osallistuimme Farmasian päiville messukeskuksessa ja sainkin houkuteltua miehen ja lapsen lähtemään Helsinkiin mukaan vähän niinkuin lomalle.. Todellisuus taisi olla kyllä kaukana lomasta, niin väsyneitä me vanhemmat olimme eilen ja vielä tänäänkin :D

Täytyy kyllä sanoa, että meidän perheen reissaaminen on kovin helppoa, tyttö ja 7 kassia roinaa matkaan ja menoksi. Koska olemme kokoajan liikkeellä ajattelin listata muutaman matkustamista (ainakin meillä) helpottaneen jutun:
- Koita järjestää kulkeminen päiväuniaikaan
- Pidä rytmi samanlaisena/-tyyppisenä kuin kotona
- Ottakaa mukaan lempileluja/ sellaisia jotka kiinnostaa
- Oma potta (jos haluaa pottailla, hotelleissa ei yleensä ole)
- Tarkistakaa etukäteen matkasängyn saatavuus, me ollaan heitetty matkasängyn päälle päiväpeitto, jotta tyttö saa nukkua vaikka itse valvotaankin myöhempään
- Omaa puuroa/hedelmäsosetta/ruokaa mukaan muutama purkki, välillä voi olla ettei aamupalapöydästä löydykkään mitään mieluisaa
- Sitten reilusti vaatteita ja vaippoja sekä wet vipeseja, niitä kyllä menee :)
- Rento meiniki, nythän ollaan lomalla <3

Meillä minä olin päivät messuilla osastollamme seisomassa ja isi ja tytär huitelivat keskenään Helsingissä. Kuulemma kulkeminen julkisilla oli sielläkin ilmaista ja ainahan noi miehet taitavat saada ravintoloissa ja muualla meitä naisia enemmän apua ja huomiota lapsen kanssa liikkuessaan. Yövyimme Scandic Simonkentässä, joka ei kyllä rehellisyyden nimissä ole ihan se lapsiystävällisin hotelli: ei edes leikkipaikkaa auki näin "talvella" :( No, onneksi osaavat seikkailla muualla ja mukana oli iso kasa omia leluja.

Sormiruokailun ansiosta ulkona syöminen toimii reissuilla tosi hyvin. "Kaikki" uppoaa ja syömiseen menee suurinpiirtein sama aika, kun meiltä aikuisiltakin. Tosin äiti ja isi joutuvat syömään hieman pienempiä annoksia, jotta jälkikasvu saa ruokaa :)

Alla vielä pari kuvaa riennoista; aamupalaa hotellilla, Arnoldsin kahvia, rullaportaisiin tutustumista, jänniä hotellin käytäviä, messutuliaisia ja uusi Paavo Päärynä hammaspastillituttavuus. Vastaavia kuin Herra Hakkaraiset, mutta lienevät vain apteekissa myynnissä? Meillä ainakin maistuu hyvin!


tiistai 4. marraskuuta 2014

Oodi isovanhemmille

Luin tänään kirjoituksen ihanasta isoäidistä, joka auttaa perhettä arjen pyörityksessä ja on aktiivisesti mukana pienen lapsiperheen arjessa. Siitä tuli mieleen oma tilanteemme ja se kuinka onnekkaita olemmekaan.

Mumman kanssa uimassa
Monella tutullani on pieni lähipiiri, suhteet omiin tai puolison vanhempiin poikki pitkän välimatkan tai muun syyn vuoksi. Itsellämme sekä omat vanhempani, isovanhempani sekä mieheni vanhemmat asuvat kaikki 50 kilometrin sisällä. Mikä parasta kaikki haluavat auttaa perhettämme ja viettää aikaa Sinin kanssa. 

Mammaa auttamassa peltohommissa
Esimerkiksi tänään oli anoppi kotolaisena hoitamassa tyttöä ja koiraa, kun meille vanhemmille sattui työmenoja samaan päivään. Eilen taas olimme uimassa minun vanhempieni kanssa, äitini leikitti lasta lastenaltaassa meidän muiden treenatessa vapaauintia. Sitä ennen käväisin isovanhempieni luona viemässä 1-vuotiskuvia. Siellä mummi ja pappa leikittivät tyttöä minkä ehtivät. Kyllä vaan vanhakin nuortuu piilosta leikkiessään! Viikonloppuna Sini oli ensin vanhempieni luona yökylässä meidän vanhempien juhlistaessa syntymäpäivääni. Sitten lauantaista sunnuntaihin taas rentouduimme mummalla ja muffalla koko perheen voimin.

Muskarissa mumman kanssa, kuten joka torstai
Näin kaikki tapahtumat peräkkäin kirjoitettuna näyttäisi siltä ettemme me vanhemmat juurikaan osallistuisi lapsemme hoitoon, vaan paketti kulkisi "kiertopalkintona" isovanhempien luota toiselle. Tämä ei mielestäni kuitenkaan ole tilanteen todellinen laita - viimeiseen viikkoon erilaisia tapahtumia näyttäisi vaan kertyneen erityisen paljon. Kuitenkin, ainoastaan vanhempiemme tuella olemme voineet pitää lapsen kotihoidossa, luoda uraamme, opiskella ja pysyä edes suurinpiirtein järjissämme. Kiitos teille jokaiselle, olette <3
 
Muffan kainalossa mökillä