hevostelua

Kierretäänpä tällä kerta lapsiaihe kaukaa ja valaistaan vähän mitä tämä mama päivisin puuhailee. Olen junnuna harrastanut kouluratsastusta ihan tosissani, mutta opiskelujen alkaessa ja hevosen myytyäni jäi rakas harrastus tauolle. Sitten marraskuussa näin facebookissa ilmoituksen vuokrattavasta hevosesta ja jokin päässä naksahti.. Nyt olen käynyt tätä ihanaa tamma-mammaa ratsastelemassa kolmisen kertaa viikossa.

Ratsastuspäiviksi on valikoituneet (yleensä) maanantait, perjantait ja sunnuntait. Koska perheessämme on vaan yksi auto vaatii heppailu pientä järjestelyä. Yleensä herään maanantaisin viemään miehen töihin, vien S:n anoppilaan hoitoon ja suuntaan sitten tallille. Onpa myös nähty kertoja, jolloin olen matkustanut 25 kilometrin matkan anoppilaan bussilla, pöllinyt heidän autonsa, jätänyt lapsen sinne ja lähtenyt hummailemaan. Kuten näistä huomaa on lähteminen aina innostuksesta kiinni, mukavan asian tekemiseen järjestelyyn löytyy paljon enemmän motivaatiota 😉.  Perjantait ja sunnuntait ovat sitten olleetkin helpompia. Isäni on käynyt meillä perjantaisin pari kertaa ja paristi perjantain ratsastus on vaihtunut keskiviikkoillan valmennukseen. Sunnuntaisin taas isä ja tytär ovat saaneet viettää keskenään laatuaikaa.

Varsinaisia tavoitteita en ole ratsastukselle asettanut, nautitaan ja koitetaan kehittää kuntoa. Tosin ekat kisat on jo takana ja niistä saatiin heti palkinto! Hyvä me!!

 

Taas täytyy kiittää isovanhempia tämän(kin) hullutuksen mahsollistamisesta. Elämä niin, että saa välillä aikaa itselleen on vaan ihanaa!