Mulla on taas jäänyt nämä päivitysvälit kovin suuriksi. Monta aihetta on ollut mielessä, mutta aikaa vaan ei mukamas ole ollut. Nyt ajattelin jakaa ideoitani syksyllä askartelemistamme isänpäiväkorteista ja -kirjanmerkeistä sekä joulukalenteriverhoista, josta jo jaoinkin kuvan facebookin puolella.
Laitetaan nämä askartelut päivämääräjärjestyksessä ja aloitetaan isänpäiväaskarteluista. Teimme isälleni ja pappalleni kortit ja miehelleni ja appiukolle kirjanmerkit samalla tekniikalla kaikki. Ensin tein kirjaimet paperista ja kiinnitin ne teipillä vahvempaan paperiin. Sitten Sini maalasi niiden päätä sormiväreillä (= maisteli, maalasi ja sohlasi väreillä joka paikkaan). Osa kirjaimista irtosi käsittelyssä, mutta kyllä kaikista taisi vielä selvää saada kenelle ne oli tarkoitettuja. Värin kuivumisen jälkeen irroitin paperit ja liimasin maalaukset korttipohjiin kiinni. Kirjanmerkit päällystin vielä kontaktimuovilla ja kiinnitin yläpäähän narut. Lahjaksi Sini antoi isälleen keittokirjan, partateriä ja -vaahtoa. Minun isäni sai aktiivisuusrannekkeen, pappani liput lentopallopeliin ja appiukko bussipysäkiltä löytämäni BookCrossing -kirjan. Tarkoitus ei ollut antaa apelle mitään "huonoa-ilmaislahjaa", mutta nyt ei vaan keksinyt mitään ja kirjoista hän tykkää.
 |
| Askartelua ja antamisen iloa |
Viime viikkoina olen myös askarrellut ja ommellut kotiimme kauan haaveilemani joulukalenteriverhot. Idea on muhinut päässäni useita vuosia ja lienee alunperin peräisin kummipoikani äidiltä. Heillä joulukalenteriverhot ovat olleet jokavuotinen traditio niin kauan kun muistan. Mitään ohjetta minulla ei kuitenkaan ollut, enkä näitä "idean-isä -verhojakaan" ole nähnyt vuosiin, joten kaikki tekeminen oli peräisin omasta päästäni.
Verhoja lähdin toteuttamaan ostamalla kodin 1:stä tarjouksesta valmiit harmaat verhot ja niihin jouluaiheisen 1 m kangaspalan, valkoista ja punaista huopakangasta sekä silityksessä kiinnittyvää tarrapaperia. Ensimmäisenä tein wordillä erikokoisia numeroita, leikkasin ne irti paperista ja tein näiden avulla numeromallit niin huovalle kuin tarrapaperillekin. Sitten silitin numerot kiinni luukkuihin, ompelin luukkujen reunat, sommittelin luukut ja viimeisenä kiinnitin valmiit luukut verhoihin. Tekemisen edetessä keksin tehdä osan luukuista anoppilasta löytyneestä vanhasta lakanasta, näin ollen verhojen värimaailmaa saatiin kevennettyä mieleisekseni. Kokonaisuutena olen verhoihin erittäin tyytyväinen, joskin luukut jäivät osin vähän lörpöiksi, kun en jaksanut kiinnittää niitä tarpeeksi huolellisesti nuppineuloilla ennen ompelua. Tämähän aika kannatti tietysti säästää verhoissa, joita haaveilee käyttävänsä joka joulu!
Verhojen lahjoiksi olen keräillyt viimeisen kuukauden aikana erilaisia pieniä juttuja. Löytyy muumiperheen hahmoja, lego dublo -eläimiä sekä äitini kirpparilta ostamia pikkuesineitä: hesekoiraa, pikkuautoa jne.. 1,5-vuotiaalle kun varmaan kalenterin lahjat eivät vielä ole se tärkein juttu, vaan aukaisemisesta tuleva joka aamuinen rutiini. Verhojen tekemiseen meni yhteensä kymmenisen tuntia - numeroiden leikkaaminen ja luukkujen yksitellen päärmääminen ilman saumuria olivat hitaimpia hommia. Valmistumisesta saan kiittää erityisesti anoppia, joka vahti tyttöä äidin askarrellessa. Kiitos Ulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti