Oodi isovanhemmille

Luin tänään kirjoituksen ihanasta isoäidistä, joka auttaa perhettä arjen pyörityksessä ja on aktiivisesti mukana pienen lapsiperheen arjessa. Siitä tuli mieleen oma tilanteemme ja se kuinka onnekkaita olemmekaan.

Mumman kanssa uimassa

Monella tutullani on pieni lähipiiri, suhteet omiin tai puolison vanhempiin poikki pitkän välimatkan tai muun syyn vuoksi. Itsellämme sekä omat vanhempani, isovanhempani sekä mieheni vanhemmat asuvat kaikki 50 kilometrin sisällä. Mikä parasta kaikki haluavat auttaa perhettämme ja viettää aikaa Sinin kanssa. 

Mammaa auttamassa peltohommissa

Esimerkiksi tänään oli anoppi kotolaisena hoitamassa tyttöä ja koiraa, kun meille vanhemmille sattui työmenoja samaan päivään. Eilen taas olimme uimassa minun vanhempieni kanssa, äitini leikitti lasta lastenaltaassa meidän muiden treenatessa vapaauintia. Sitä ennen käväisin isovanhempieni luona viemässä 1-vuotiskuvia. Siellä mummi ja pappa leikittivät tyttöä minkä ehtivät. Kyllä vaan vanhakin nuortuu piilosta leikkiessään! Viikonloppuna Sini oli ensin vanhempieni luona yökylässä meidän vanhempien juhlistaessa syntymäpäivääni. Sitten lauantaista sunnuntaihin taas rentouduimme mummalla ja muffalla koko perheen voimin.

Muskarissa mumman kanssa, kuten joka torstai

Näin kaikki tapahtumat peräkkäin kirjoitettuna näyttäisi siltä ettemme me vanhemmat juurikaan osallistuisi lapsemme hoitoon, vaan paketti kulkisi "kiertopalkintona" isovanhempien luota toiselle. Tämä ei mielestäni kuitenkaan ole tilanteen todellinen laita - viimeiseen viikkoon erilaisia tapahtumia näyttäisi vaan kertyneen erityisen paljon. Kuitenkin, ainoastaan vanhempiemme tuella olemme voineet pitää lapsen kotihoidossa, luoda uraamme, opiskella ja pysyä edes suurinpiirtein järjissämme. Kiitos teille jokaiselle, olette <3

 

Muffan kainalossa mökillä