Kun äiti sairastaa

Mulla alkoi viikko sitten yskä. Alkuun oli pientä lämpöilyä, mutta maanantaina luulin jo kaiken olevan ohitse ja huokaisin helpotuksesta. Tiistaina olin normaalisti töissä ja keskiviikkona leikittiin, lenkkeiltiin ja touhuttiin tytön kanssa kotona. Torstaiyönä heräsin jo kolmen aikaan virkeänä, mutta jotenkin olo oli kipeä. Sinnittelin sängyssä puoli viiteen, jolloin mittasin kuumeen. Sitä oli vain 36,8, mielessäni mietin vaan, että liian vähän kotiin jäämiseen hyvällä omallatunnolla...  No siitä alkoi paleleminen ja parin tunnin päästä kuumetta olikin jo 39,5... ainakin tarpeeksi kotiinjäämiseen :P

Päivä meni suurimmaksi osaksi nukkuessa. Onneksi mun piti olla töissä, joten anoppi oli tyttöä hoitamassa! Mitä muut kotiäidit tekevät jos ovat oikeasti kipeitä?! Mä  en olis  varmaan pystynyt hoitamaan lastani koko päivää! Illalla Sinillä taas oli mumman kanssa  muskari ja onneksi mummalla perjantaina vapaapäivä, joten tyttö lähti sinne evakkoon.

Yö meni sohvalla istualtaan nukkuessa. Kipu selässä häiritsi oikeastaan kaikissa asennossa, joten Buranan voimalla nukuttiin, se mikä nukuttin.

Perjantaina kuume tuntui pysyvän korkealla ja selkäsärky pahenevan, perhanan lihakset eivät kestä edes vuorokauden makaamista! Kipu oli sen verran kovaa, että päätin epätyypilliseen tapaani lähteä jopa Mehiläiseen lääkäriin.

Siellä lekuri ei löytänyt vikaa, mutta pisti varmuuden vuoksi keuhkokuvaan, influenssanäytteelle ja labraan.  Labran tuloksia sainkin sitten odottaa iloisesti tunnin... Eivät uskoneet tulehdusarvojen olevan 240! Eipä muuta, kun äityli taksiin ja TYKSiin tiputukseen :) Huijasin onneksi vähän ja kaarroin kotikautta. Pikapakkaamalla pari hedelmää, lehtiä, vissyä, suklaata ja kännykän laturi mukaan.

Sairaalalle saavuin 14.30 ja vastaanottoon pääsin 15.30. Siitä sitten päivystykseen ja siellä sainkin makoilla loppupäivän. Otettiin sitä ja tätä näytettä, laitettiin nestettä tippana ja lääkäri kävi tutkimassa. Tulehdusarvot olivat vielä tässä odotellessa nousseet mukavasti 290:een, joten lääkäri teki päätöksen ottaa sisään osastolle. Ensimmäiset arviot olivat, että kotiin pääsisin alkuviikosta, siis ALKUVIIKOSTA! Itkuhan siinä tuli!

Illalla pääsin osastolle ja aloitettiin hoito. Samalla tiellä ollaan edelleen, josko huomenna jo kotiin pääsisi?!? Laitan vielä toisen postauksen täältä sairaalasta, teemana se paljon parjattu sairaalaruoka.