Suomalaisten ravintsemussuositusten pauloissa

Luin eilen Sanna Ukkolan artikkelin "Sokerilla kuorrutetut lapset". Asia on mielestäni todella mielenkiintoinen, olen jo aikaisemminkin miettinyt suhtautumistamme sokeriin ja varsinkin ruokateollisuuden suosimaa sokerin lisäämistä lähes joka ruokaan. Onko oikea ruoka niin pahaa/mautonta/huonolaatuista, että jo lapsille pitää lisätä sokeria saadaksemme heidät syömään ruokansa? Lisäksi onko tyhjä lautanen niin tärkeää, että se pitää saada jopa houkuttelemalla lasta syömään enemmän, kun hän tarvitsee?

Arkiiikuntaa ja puhdasta ruokaa saa nyt metsästä!

Terveyskirjaston artikkelin mukaan suomalaista lapsista ja nuorista 15 % on ylipainoisia ja 5 % lihavia. Syyksi mainitaan aina liikunnan puutteen, tai liian vähäisen liikunnan suhteessa ruokailutottumuksiin. Itse olen vasta lähiaikoina nähnyt artikkeleja, joissa syyn pohditaan olevan jatkuvan sokerin syömisen. Itse valtavassa sokerikoukussa olleena (tai olenhan sitä yhä tilaisuuden tullen) uskon lihavuuden syyn olevan monissa tapauksissa vähäkaloristen kevyttuotteiden käytön, jossa makua on tuotu lisäämällä sokeria. Valitettavasti nämä tuotteet nostavat verensokerin vain hetkeksi ja kohta nälkä palaa - entistä pahempana.

Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa itseäni kummastuttaa varsin kielteinen suhtautuminen eläinperäiseen rasvaan. Taannoin käydessämme 1-vuotisneuvolassa meille huomautettiin painon laskemisesta -15 -käyrälle. Avuksi suositeltiin näkyvän rasvan käyttöä, niin margariinina leivän päälle kun rypsiöljynä ruuanlaitossa. Melkein samassa lauseessa kuitenkin kehoitettiin käyttämään rasvatonta maitoa. Kysyessäni miksi ei terkkari osannut asiaa perustella MILLÄÄN! Tutkiessani äidinmaidon, -korvikkeen ja erilaisten maitojen ravintoarvoja lähimmäs imeväisikäisen käyttämiä äidinmaitoa tai -korviketta nousi eniten kartettu täysmaito (lähteet Fineli, Valio ja Tutteli). Miksi sitä kuitenkin kartetaan ja suositellaan rasvattoman maidon käyttöä? Onko suositus peräisin ajalta, jolloin lapset alkoivat lihoa ja ravitsemusterapeutit "keksivät" syyn olevan rasvassa? Parempaa selitystä en ainakaan itse keksi!

Erilaisten maitojen ravintoarvot.

Meillä ollaan toistaiseksi vältelty sokeria, jos ei niinkuin ruttoa, mutta mahdollisuuksien mukaan kuitenkin. Sini sai maistaa omaa synttärikakkuaan (ihan molemmilla synttäreillään) ja esimerkiksi vispipuuroon olen lorauttanut pikkasen sokeria poistamaan kirpeyttä. Turhaa sokerilla mässäilyä koitetaan kuitenkin välttää niin pitkään kun mahdollista. 

Sukulaisilta ja tutuilta olemme kyllä välillä saaneet melkoista painetta valitsemastamme linjasta. Sunnuntainakin pappa sääli Siniä hänen syödessään porkkanalättyjä Piltin Tyrni-omena -soseella (Jossa muuten jälkikäteen huomasin olevan lisättyä sokeria, WHY!!) hyvällä halulla. Tokihan me muut söimme "normaaleja" lättyjä mansikkahillon kanssa, mutta eihän 1-vee vielä eroa huomaa, tärkeintä lienee yhdessä syöminen ja aikuisilta saatu esimerkki. Samaa ihmetystä saimme kesällä, kun emme antaneet lapselle jätskiä, vaan korvasimme sellaisen hedelmillä taikka smoothiella.

Ihana paketii, sisältö?!?

Välillä usko suomalaiseen ruokateollisuuteen on todellisella koetuksella. Näin kävi viimeviikolla ainakin kahdesti -molemmat sokerin vuoksi. Ensimmäinen oli jo mainitsemani Piltin lisätty sokeri ja toinen Elovena Muumi Neljä Marjaa Annospikapuuron sokerimäärä, annoksessa oli sokeria 16! %, eli annoksessa 5,6 g (vertailuna käyttämämme Elovena kaurahiutale 1,2 % eli 0,5 g/annos..) Tylsää on, että puuroa mainostettiin isosti Täysjyväkaurahiutaleesta valmistetuksi, runsaskuituiseksi tuotteeksi ja hurja sokerimäärä ikäänkuin unohdettiin taka-alalle. Tärkein kysymys kuitenkin lienee miksi tuotteeseen on pitänyt laittaa näin paljon sokeria?

No, tekeepä sitä niin tai näin, aina tekee jotenkin väärinpäin. Me teemme nyt omalla tavallamme ja vaihdamme ajatuksiamme, mikäli saamme toisenlaista tietoa. Siihensaakka vähäsokerista ja hieman rasvaisempaa elämää kaikille :)

Iltapalalla punaherukoista tehtyä vispipuuroa

Lomaaa..

Nyt kun olemme olleet jo hyvän aikaa kotona pitännee tehdä yhteenveto loppulomasta -parempi myöhään kun ei milloinkaan!

Pääsimme Ouluun ja Nallikarin leirintäalueelle suunnitellusti lauantaiaamuna. Siellä oli alkamassa Extreme run -tapahtuma ja meteli ja tunnelma sen mukaista. Haluaa mukaan juoksemaan, ehkä ensi vuonna?!?

Pienien päikkäreiden jälkeen hyppäsimme pyörien selkään ja pyöräilimme IHANAA reittiä keskustaan. Jätimme isä-ihmisen peliensä pyörteeseen ja lähdimme tutkimaan keskustaa. Torilla oli käynnissä kansainväliset markkinat ja hulinaa riitti. Meillä ei tietysti ollut rattaita eikä edes Manducaa mukana, joten kävely jäi lyhyeksi. Menimmekin Riiviön kanssa takaisin leirintäalueelle ja teimme ruokaa ja leikimme mukavalla leikkipaikalla. Taidan olla aikamoinen hällä-väliä äiti, annoin Sinin kiivetä ja laskea kaikessa rauhassa portaita ja mäkeä, kunnes paikalle tuli yli 2 v pojan äiti, joka hössötti ettei anna omansa kiipeillä niissä.. En sitten kehdannut minäkään, vaan siirryttiin hiekkalaatikolle leikkimään.. Mietin vaan, miten lasten tasapaino, lihakst ja kunto kehittyy, jos mitään ei saa tehdä?!

Sunnuntaina Markus meinasi nukkua pommiin kisoista, luotti liikaa meidän naisten ajoissa heräämiseen.. Meidän tyttöjen tehtäväksi jäi (suunnitellusti) laittaa leiri kasaan ja lähteä perässä kaupungille. Sainkin treenata leirielämää ihan tosissani, sillä niin vessan- ja harmaanvedentyhjennys, kun uuden veden ottaminenkin jäi kannoilleni, todella naisellista! 

Pääsimme tutustumaan rauhassa paikallisiin kirpputoreihin. Ensin poikkesimme Paljekirppiksellä, josta en ostanut MITÄÄN! Sitten suuntasimme Laatukirpputorille, josta löytöjä olisi ollut mahdollista tehdä vaikka millä mitalla, harmiksemme aika loppui kesken :/ Kolmelta suuntasimme pelipaikalle, jossa kaikkensa antanut shakkimestari meitä jo odottikin. Joukkueen tulos oli puolen välin paikkeilla (osallistuneita joukkueita n. 100), joten mielestäni tyytyväisiä saavat olla.

Illaksi suuntasimme toivomuksestani takaisin Kalajoelle, jossa vietimme vielä euraavan aamupäivänkin ihanasta rannasta nauttien.

Iltaleikkejä hiekkalaatikolla, kello jo yli 21..

Lounas, huomatkaa taidokas mukista juominen

Jännää hommaa

Pyöriä tutkimassa

Maanantaina jatkoimme matkaa kohti kotia. Tavoitteenamme oli yhä olla keskiviikkoaamusta mökillämme tapaamassa kaukaa tulleita tuttaviamme. Kaavoihimme kangistuneena pysähdyimme jälleen Uudessakaarlepyyssä. Löysimme torin kulmasta ihanan jenkkityyppisen hampurilaispaikan, jos olette sielläpäin, käykäähän kokeilemassa (täällä muuten puhutaan jopa suomea, tein itseni hölmöksi höpöttämällä suomea perheelle ja kääntämällä kassalle ruotsiksi..)

Ravintolan tunnelmaa

Illaksi jatkoimme takaisin tutulle Maatilamajoitus Koivusalolle, tälläkertaa vältyimme jopa ukkoselta!

Eloveenat

Jokimaisemaa

Ja ne ANKAT!

Tiistaina suuntasimme kohti Seinäjokea. Sieltä löysimme ensimmäisen kunnon kirppiksen. Sekaista, rähjäistä ja paljon romua, seassa mahtava valurautainen lettupannu ja Ruskovillan villahaalari. Tällaista metsästystä kirppiksellä pitäisi olla! Kirppiksen jälkeen pysähsyimme lounaalla ja siellä näimme Pitkämäen Teron, on se kyllä komea <3. Lisäksi kävimme torikahvilla ja jätskillä, nam!

Päivälliseksi suuntaismme kohti Nokiaa, jossa söimme ja saunoimme jälleen Jarnon perheen hoivissa. Kyllä oli taas hyvää! Sinin nukkumaanmenon jälkeen jatkoimme vielä kerran matkaa, nyt kohti anoppilaa. Puuduttavan, yhteensä n. 6 tuntia kestäneen, päiväetapin jälkeen saavuimme lähtöpisteeseen yöllä kello 1. Minä ja Sini jatkoimme heti unia auton takaosassa Markuksen mennessä vielä laittamaan pyykit pesuun, valmiiksi kohti seuraavaa retkeä.

Kiitos kaikille matkantekoomme osallistuneille, erityiskiitos appivanhemmille auton lainasta, olette <3!

Synttäripostaus vol. 2

Nyt kun synttäreiden juhlinnasta on ehtinyt kulua 2 1/2 viikkoa taidan olla fyysisesti valmis
kirjoittamaan toisesta synttärijuhlasta. Ei siis siinä mitään, kaikki meni hyvin, mutta onhan se synttäreiden järjestäminen aika rankkaa. Varsinkin kun mukaan pitää mahduttaa muun synttäriohjelmiston lisäksi uimista.

Meidän riiviön varsinaista synttäriä vietettiin siis 27.7. vanhempieni mökillä. Tarkoitus oli perinteisten kakkukahvien lisäksi nauttia kesäpäivästä uiden ja grillaten. Täytyy sanoa, että sää suosi uimareita, lämpöä taisi olla lähes 30 astetta!

Kakku vol 2 on jo vähän onnistuneempi

Tein kakun ja juustokakun jo perjantaina valmiiksi ja jätin kotiin odottamaan Maijun noutopalvelua, sillä mökillämme ei ole sähköä. Muiltaosin päätin ottaa valmistelun rennosti, järjestelimme vähän paikkoja lauantaina ja sunnuntaiaamupäivällä pilkoimme dipattavat kasvikset (kurkku, porkkana, kukkakaali, vesimelooni, ananas ja viinirypäleet) valmiiksi. Ensimmäisenä kemuihin saapuivat Salla perheineen sekä Juki ja Maiju. Seuraavaksi tuli Anne perheineen veneen kanssa sekä Jukka perheineen ja Kristian perheineen myöskin veneellä. Lopuksi paikalle tulivat vielä Tomi perheineen. Paikalla olivat tietysti myös vanhempani sekä meidän oma perhe, yhteensä siis 15 aikuista ja 9 lasta. Lasten ikähaarukka oli 1-15 vee (jos nyt kummipoikaani voi enää lapseksi sanoa, iso mies kun jo on). Suurinosa lapsista oli toisille entuudestaan vieraita, mutta kyllä sitä vaan lapset keskenään leikkiä osaavat, vaikka vieraita ovatkin (ehkä tappeluita ja nahinaa on jopa vähemmän kun tuttujen kanssa leikittäessä).

Rantaleikkejä

Petra ja Topias näyttää sankarille tuomaansa lahjaa

Välillä prinsessankin on käytävä potalla

Kakun leikkaus, seurana kummityttö Peppi

Riiviö ja kummityttöni Peppi painimassa

Ilmeisesti sankarimme oli ollut kiltisti (vai tarvitseeko vain jouluna olla kiltti saadakseen lahjoja), sillä paljon tuli taas ihania leluja. Olin koittanut sanoa lapsellisille kavereilleni, että voisivat antaa hyvän kiertää ja tuoda omilta lapsiltaan "pieneksi" käyneitä leluja, mutta vain Salla uskalsi oikeasti neuvoa noudattaa. Mikäköhän kulttuurissamme on, miksi uusi olisi parempaa, kun käytetty ja hyväksi todettu?! Varsinkin pikkulasten leluissa tilanne on mielestäni harmillinen, sillä lelut jäävät "vauvamaisiksi" nopeasti ja suuhun kelpaa aivan yhtä hyvin valmiiksi pureskellut palapelin palaset. Kaikista lahjoista en hoksannut ottaa kuvaa, mutta niitä oli mm. nalle, eläinnuppipalapeli, kellonuppipalapeli, Megablockseja, muumimuki, Dubloja sekä hopealusikkaa. Lisäksi Salla oli ommellut jättimäisen kasan lakanoita.

¨Lakanapino :O

Päivän aikana kaikki meni mukavasti, tosin makkaraa taisi olla grillissä liian vähän. Illalla olimme kaikki tosi väsyneitä ja Sini nukahtikin vinkeästi mun syliini. Kiitos kaunis vielä kaikille juhlijoille!

Väsynyt syntymäpäiväsankari

Maailman paras loma!

Nyt on pakko laittaa välipäivitystä täältä tienpäältä, sillä meillä on kyllä ollut maailman paras loma! Lähdettiin matkaan viime maanantai-iltana appivanhempien asuntoautolla. Tavoitteena oli päästä lauantaiksi Ouluun, jolloin miehellä alkoi kahden  päivän mittainen joukkuepikashakin sm-kilpailu. Viimereissusta viisastuneena osasimme tällä kertaa valita oikean tien Nokialle päin, mutta sitten heti Virroille mennessä valitsimme hölmön "oikotien" tuloksena tuntia pidempi etappi.. Maisemat oli kuitenkin kohdallaan!

Maisemakuvaa jostain Ellivuoren lähettyviltä

Ensimmäinen yö yövyttiin ihan vaan P-paikalla, sillä tarkoituksena oli mennä ystäväpariskuntamme mökille tiistaina ja haluttiin päästä jo lähelle määränpäätä. Tiistaiaamuna kävimme ostoksilla Virroilla. Niin aamupalapaikassa kuin kylälläkin ihmiset olivat paljon mukavampia kuin Turussa. Ihan kun heillä olisi kaikki aika maailmassa vaan jutellakseen vieraiden kauttakulkijoiden kanssa.

Mökillä meitä odotti Jaana ja Ville heidän 7 kk ikäisen Ilja-poikansa kanssa. Päivä meni syöden, leikkien ja höpötellen. Pääsimmepä oikein lapsenvahdiksikin, kun päästimme Jaanan ja Villen hetkeksi  kahdestaan matkaan. Illalla lasten mentyä nukkumaan saunoimme ja uimme, kyllä vaan oli ihanaa!  Kiitos Jaanalle ja Villelle vieraanvaraisuudesta ja parkkipaikasta! 

Astetta rankempi vahtivuoro-hoitolapsi nukkui kokoajan!

Keskiviikkona jatkoimme matkaa kohti Keskisen kyläkauppaa. Yllätyksekseni ostokset jäivät hyvin maltilliseksi, mukaan tarttui vaan yhdet NameIT farkut, ponnareita ja Katti Matikaisen hammaspastilleja. Lisäksi kävimme syömässä. Täytyy kehua, että Vesalla oli kyllä lapsiystävällisyys hanskassa: ravintolassa sai lapsille ottaa noutopöydästä ruokaa tarpeen mukaan. Myös lastenpöydässä tarjolla oli hyvää, oikeaa ruokaa!

Kyläkaupan leijonalla ratsastusta

 Keskisen jälkeen suuntasimme Lapualle, sillä halusin päästä Lapuan Kankureiden tehtaanmyymälään shoppailemaan. Paikanpäällä piheys iski (ja kai se kotikin pitäisi ennen sisustamista hankkia) ja mukaan lähti vain muutama keittiöpyyhe, niissä oli kyllä kuosi kuin väritkin kohdallaan!

Yöksi löysimme aivan ihanan Maatilamajoitus Koivusalon, jossa Sini pääsi katselemaan fanittamiaan ankkoja ja tutustumaan kiekuviin kukkoiohin.

Kukko kiekuu, jännää :)

Fia-koira

Ankat

 

 

 

Koskimaisema Koivusalon maatilan lähellä

Torstaina jatkoimme matkaa kohti Uuttakarlepyytä. Siellä pysähdyimme krepseille vesitorniin. Paikka oli kyllä yksi oudoimmista koskaan näkemistäni. Ulkona oli hienot mainokset ja hissin kuilussa ihanat maalaukset, jotka alkavat merenalaisesta maailmasta ja ylösmennessä etenee aina ulkoavaruuteen saakka, aivan ihana ajatus! No ylhäällä sitten vastassa on ainoastaan ruotsia puhuva nainen, joka ei viitsi edes moikata. Krepsit ja kahvit tarjoillaan pahviastioista karusti kalustetussa kahviossa. Hintaa huville tuli 19,80 €, huh!!

Maisemaa vesitornista

Matkailutiloista (ja edullisista yöpymisistä) innostuneina löysimme seuraavaksi yöpaikaksi Kokkolan koilispuolella olevan Zoo-Caravaanin, joka on muuten valittu Sarkan tämänvuotiseksi kesäkohteeksi. Täytyy sanoa, että tämäkin paikka oli mukava, vaikka respa meni jo ilta 7 kiinni saimme ohjeeksi valita itsellemme sopivan yöpaikan alueelta ja tulla seuraavana päivänä maksamaan majoitus. Kuten nimestä voi päätellä oli samassa paikassa myös kotieläinpiha, jossa pääsimme katsomaan niin vuohia, heppoja, poroa kun niitä bäätä sanovia Sinin rakastamia lampaitakin.

Vuohia ihmettelemässä

Lampaat <3 <3

Perjantaipäivä hakee lapsiystävällisyydessään vertaansa, sillä iltapäiväksi päädyimme Kalajoen hiekkasärkille uimaan. Aluksi Sini oli arka ja katseli vettä vain rannalta. Hetken päästä veneen kanssa leikkiminen vei kuitenkin voiton ja peto pääsi leikkimään matalassa vedessä.

Rantaleikkejä

Nyt olemme jo takaisintulomatkalla ja pysähtymässä uudelleen Koivusaloille. Lisäksi takaa kuuluu vaativa karjunta, joten täytyy lopettaa tämä postaus ja jatkaa loppuloman tunnelmista ja shakkituloksista myöhemmin :)

Mussukka 1 v

Koitetaanpa pysyä näissä päivityksissä oikeassa kronologisessa järjestyksessä, joten laitetaanpa nyt Sinin 1 vee postaus. Meidän pikkuinen vauva siis täytti viime perjantaina 1 vuotta. Tässä koitan kirjoittaa mitä elämäämme kuuluu tässä vaiheessa.

• Painoa 7850 g ja pituutta 72,6 cm (vaatteista monet 68 senttiset sopivat vielä). Kuvat kasvuseula.fi:n mukaan.
  
  
  
• Konttaus toimii pääasiallisena etenemiskeinona, myös yhdestä kädestä kiinnipitäen kävely onnistuu (toki kahdesta kädestä on mieluisampaa). Omin jaloin ei vielä kävellä. 
• Kiipeily on ihanaa! Niin portaat, tuolit kun tikapuutkin toimivat hyvinä kiipeilytelineinä. Alas tullaan varovasti peppu edellä, vain yksi haaveri on sattunut.
• Puhutaan kuin Ruuneberi (joo tiedän miten Runeberg kirjoitetaan). Ainakin ankka, kiija (kirja), äiti, isi, kiitti, auto, pää (miten lammas sanoo), tätä (ruokapöydästä haluamaansa), kakka, kukka, kukko, hauva, pappa, pejja (peruna), tissi ja paljon muuta, kun perässä pääsee sanomaan.

  

  Rantafiilistelyä mökillä

• Pottailu alkaa olla tylsää, maailmassa olisi niin paljon hauskempiakin juttuja, siinä kuitenkin istutaan monesti päivässä ja onnistumisiakin tulee joka päivä.
• Syödään yleensä 5 kertaa päivässä. Kaikki ruoka maistuu, mutta isompiakin annoksia voisi syödä kerralla.

  

  Kiipeilyä mökin terassilla

• Yöllä nukutaan hyvin 20-05, sen jälkeen tissi suussa välillä jopa 8.30 saakka (yleensä kuitenkin 7-8 aikaan on herätys. Päikkäreitä on  päivästä riippuen joko yhdet tai kahdet, yleensä yhdet ja kesto 1,5 tuntia.
• Leiluista nuket ja lammas ovat parhaita, myös laululeikit, kuten 5 pientä ankkaa ovat kivoja.

 Tässäpä meidän pikkuisen kehitystä, koitan laittaa pian synttäripostauksen vol. 2.