... ja ne odottivat kotona tyytyväisinä!
Olen tainnut viimeiset pari viikkoa stressata enemmän tai vähemmän tiedostaen työhön paluusta. Tokihan olen tiennyt että pikku-Riiviöllä ja isillä kaikki menee hyvin, mutta on se silti jännää. Ei olekaan enää se ainut ihminen maailmassa, joka päättää mitä syödään ja milloin syödään, koska ollaan ulkona ja milloin päiväunet nukutaan. Niin ja mitäs jos isi näkee tai kuulee jonkun jutun ennen minua?
Edellisviikolla julkaistussa Vauva -lehdessä oli juttua äidin työhönpaluusta, luin kuinka äidit olivat ajaneet töihin itkussa suin. Oma fiilikseni oli kuitenkin erilainen - odotin muutosta ja olin innoissani tulevista haasteista. Vaikka täytyyhän se myöntää lounaan jälkeen iski kova ikävä, niin omaa murua kun yhteistä päiväunihetkeäkin!
Töiden jälkeen kotiin tullessani ovella vastaan tulivat iloinen (sekä puhdas ja ruokittu) lapsi ja reippaan oloinen isi - ei siis ollut ensimmäinen päivä näännyttänyt edes isää. IHANAA!
Jatkossa tulen käymään töissä 2 päivää viikossa, sen aikaa saavat isi ja riiviö nauttia yhteisestä ajasta ilman äidin nalkutusta. Katsotaan koska iskee (jos iskee) kateus ja kenelle :D
 |
| Hauskan päivän jälkeen maistuu uni <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti