Tampereella (nääs)

Vaikka 1-vuotissynttäreitä ollaan vietetty tosissaan jo eilisestä alkaen pitää ennen synttäripostausta palata vielä viime viikonloppuun ja matkaamme Tampereeelle.

Kuulun yhteen elokuisten 2013 vauvojen mammaporukkaan ja näiden mammojen kanssa saimme sovittua ekat lifetreffit Tampereelle viime sunnuntaille. Koska rakastan asuntoautolla (tai millä välineellä tahansa) matkustelua sovimme miehen kanssa viettävämme samalla koko viikonlopun Mansessa.

Lähdimme matkaan lauantaina ja suuntasimme kohti Nokiaa mieheni lapsuudenystävän luokse kyläilemään (tarkaneuron matkailijoina olimme varanneet yöpaikan heidän pihaltaan). Koitamme aina matkustaa päikkäriaikaan, jolloin liikkuminen käy helpoiten.

Sini nukahti heti auton käynnistyttyä. Helppoa matkantekoa!

Kartturimme (siis minä) ei ollut viitsinyt perehtyä parhainpaan reittiin ennen matkan alkua, joten kilometrejä taisi tulla reilusti tarvittua enemmän. Tämän vuoksi myös nälkä yllätti matkalla ja pysähdyimmekin ABC:lle syömään. Näillä stopeilla sormiruokailijalapsi on suuri helpotus - äiti ja iskä kerää noutopöydästä itselleen sopivat annokset ja lapsi noukkii lautaselta mitä maistuu. Täytyy kyllä ihmetellä tässäkin lasten noutopöytää, tarjolla nakkeja ja muuta skeidaa.. kuka haluaa syöttää lapselleen sellaista "ravintolasta"?? Onneksi aikuisille on tarjolla tuoreita vihanneksia, hedelmiä, raejuustoa ja muuta hieman terveellisempää, josta saa lapsellekin annettua.

Nam!

Perille päästyämme isäntiemme lapset ottivat meidän taaperomme heti leikkeihin mukaan ja reissun rähjäistämät vanhemmat saivat turista rauhassa isännän kanssa. Iltapäivällä ohjelmassa oli trampoliinilla pomppimista (isäihminen päätyi testailemaan voltteja, eikä edes satuttanut itseään), uimista ja ihanista grilliherkuista nauttimista.

Mikäs se tällainen vehje on??

Vanhemmat eivät halunneet mennä vielä asuntoautoon Sinin nukkumaanmenoaikaan ja itkuhälytin oli jäänyt kotiin, joten löysimme isäntien kätköistä vastasyntyneelle tarkoitetun rottinkisängyn, näyttää siihen mahtuvan vielä inan vajaa 1-vuotias tirriäinen.. miksiköhän me luovuimme omasta  tilansäästäjästämme jo reilusti yli 1/2-vuotta sitten?!

Täsmämitoitusta..

 Sunnuntaiaamupäivällä me tytöt suuntasimme vauva-mamma -treffeillemme Tampereen Pikku Kakkosen puistoon. Täytyy sanoa, että alusta alkaen tunnelma oli rento ja mutkaton, vaikka paikalla olikin 8 ennen toisiaan näkemätöntä äityliä vauvoineen. Ilmeisesti vajaan 2 vuoden nettikeskustelu vastaa jollakin tavalla oikeaa kanssakäymistä! Puistoilun jälkeen kävimme syömässä kaikkine lapsinemme ja jopa se onnistui uskomattoman hyvin, onneksi ravintolassa ei ollut sunnuntaina lounasaikaan paljoa muita ruokailijoita :P. Syömisen jälkeen suuntasimme vielä takaisin puistoon, tälläkertaa leikkipuiston asemasta kuitenkin nurmikolle, eihän nämä vielä niin leikkimisen päälle kuitenkaan ymmärrä. 

Kokonaisuudessaan turisimme kuutisen tuntia ja ekat viestit tapaamisen jälkeen taisi tulla vain minuuttien päästä perävalojen katoamisesta. Kiitos mammoille, nähdään pian uudestaan! 

Tapaamisesta laitan vain allaolevan kuvan väsyneestä puistoilijasta, kaikissa muissa kuvissa kun taitaa esiintyä myös muita lapsia vanhempineen.

Väsynyt puistoilija

Treffeiltä suuntasimme vielä takaisin isäntäpariskuntamme luokse, johon olimme aamulla iskän jättäneet. No siellähän olivat pojat päättäneet, että voisimme yöpyä heidän pihassaan vielä toisenkin yön, joten majoitusongelmat ratkesivat kuin itsestään! 

Kiitos Jarnolle ja Ninalle sekä Ronjalle, Eerolle ja Ellille mahtavasta seurasta!! Alla vielä kolmas unikuva, kiitos rankan reissun ja erikoisten nukkumispaikkojen..

Nukkumista asuntoautossa

Maanantaina lähdimme käymään Särkänniemessä. Omassa pikkupäässäni olin ajatellut, että hurjapäämme voisi mennä yksinään possujunaan ja pariin muuhun laitteeseen. No eihän niissä tietenkään ollut kunnollista turvavyötä, joten "pikkulasten" laitteet saivat jäädä odottamaan ensi kesää. Sen sijaan pari "vemputuslaitetta" mm. tattiralli tuli testattua yhdessä äitin tai iskän kanssa. Taidetaan saada ensikesänä aikamoista menoa, sillä nytkään ylös-alas vemputus ei saanut ilmettä kauhistumaan hetkeksikään..

Särkänniemenkävijä ja Näsinneula

Angrybirdspuistossa

Särkänniemen pyörähdyksen jälkeen suuntasimme asuntoauton nokan kohti kotia. Tarkoituksena oli pysähtyä johonkin syömään, mutta äidin ja Sinin silmät painuivat heti kiinni ja aukesivat vasta muutamia kymmeniä kilometrejä ennen kotia, joten sitten päätettiinkin jatkaa matkaa suoraan kotiin. Kiitos vielä appivanhemmille (taas) auton lainasta (ja pöydässä odottaneesta ruuasta :P )!