Talven pakkasilla mietin, että kesän tullessa emme muuta teekkään kun leiki puistossa. No eihän se ihan niin ole mennyt, kotihommat ovat vaatineet oman osansa eikä tuo kesäsääkään varsinaisesti ole houkutellut. Kolmantena syynä laiskuuteen on ollut leikkipuistoissamme vaaniva hiljaisuus. Muutaman sadan metrin sisällä meillä on ainakin 5 leikkipaikkaa, mutta kaikki niistä valloittavat tyhjyyttään AINA!
 |
| Merirosvopuisto onkin kummituspuisto |
Itse toivoisi puistossa saavani vähän aikuista seuraa samalla kun lapset leikkisivät (sulassa sovussa) keskenään. No toista on täällä - äiti istuu hiekkalaatikolla kengät täynnä hiekkaa ja hokee "älä tule paha kakku".
Eilen puistossa ollessamme meidän pikkuinen taapero (joo, pakko häntä on jo taaperoksi kutsua) oppi yhdistämään kaksi oppimaansa asiaa, portaiden kiipeämisen ja peppu edellä alas tulemisen. Näiden taitojen avulla opittiin siis tekemään sitä mitä puistossa kuuluu tehdä -kiipeämään liukumäkeen ja laskemaan sieltä alas. Voi sitä ylpeyden ja riemun määrää jonka äiti asiasta koki :)
Videon välistä oli pakko leikata pätkä pois, sillä seisoskelu tasanteella kesti ja kesti.
Viikonloppuna olemme menossa Tampereelle mammatapaamiseen, jossa tarkoituksena on myöskin käydä puistossa leikkimässä. Katsotaan saadaanko siellä esitellä uutta taitoa muille lapsille.
Tässä vielä pari puistokuvaa aurinkoisen kesäpäivän fiilistelyyn
 |
| Kakkukeisari |
 |
| Äiti tuu mukaan |
 |
| Uusi kierros! |
 |
| Pääsisikö tätä kautta ylös? |
 |
| Kotimatka taittuu pyöräillen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti