Kirppistelyä ja vappufiilistä

Saimme eilen kylään kaverini Jaanan tyttärensä Ellenin kanssa. Tätä tapaamista on varjostanut jo kahdesti vatsatauti, ensin heidän ja viimeviikolla meidän puoleltamme. Ellen on Siniä kolme viikkoa vanhempi ja tytöt ovat tähän mennessä kehittyneet melko samaa tahtia. Vartalonmallikin on melko sama. Ellen on hieman pidempi ja alkanut liikkumaan meitä pikaisen aikaisemmin. Eilenkin oli kiva katsella kun hän jo niin näppärästi nousi tukia vasten ja laskeutui itseluottamusta puhkuen alas. Kohta se on vaan meilläkin pöydät tyhjennettävä viimeisistäkin rojuista!

Suunnitelmana oli mennä kirppiksiä kiertämään ja sinnehän me tytöt sitten suunnattiin. Ensin pyörittiin Manhattanin Kirppis Center halvempien hömpötysten toivossa ja sen jälkeen suunnattiin lastentarvikkeisiin erikoistuneeseen Pikkusiiliin. Kirppis Centeristä löysin Tuttan tunikan ja housut kahdella eurolla. Pikkusiilistä lista olikin pidempi Brion magneettijunaa, leggareita, sukkiksia sekä kirsikkana kakun päällä Brion taaperokärry. Kotiin tultuamme Sini ja Erin kokeilivatkin heti sitä:

Tytöt testailevat uutta kärryä, huomaa Sinin kirjavalinta..

Kiitos Jaanalle ja Ellenille kivasta päivästä, toivottavasti emme saaneet synnytystä vielä alkamaan juoksutreeneillämme :)

Tänään kävimme tiistaiseen tapaan aamulla jumpassa. On se vaan kivaa!! Jumpan jälkeen jäimme lounastamaan kahvion puolelle muiden mammojen kanssa ja päätimme perustaa oman vaunulenkkiryhmän kesää silmälläpitäen. Ihanaa, nyt on kesäksikin lenkkiseuraa!

Illalla puhalsin Sinille hänen elämänsä ensimmäisen ILMAPALLON, oli siinä ihmettelemistä. Tässä muutama kuva tapahtumasta:

Vauvan riemuun ei tarvita kuin yksi keltainen ilmapallo

Näissä tunnelmissa on hyvä toivottaa kaikille lukijoilleni hyvää vappua, nauttikaa ilmapalloista ja serpentiineistä!

Sairastelua ja kevätpuuhaa

Keskiviikkoiltapäivällä tunsin mahassa kummaa murinaa ja kas kummaa, murina halusi päästä masusta ulos, ja nopeasti ja usein... Vieraaksemme saapui siis ah niin ihana vatsatauti. Oksensin koko keskiviikkoillan ja vielä seuraavan yön, mutta aamun valjetessa olo alkoi kohenemaan. Miehellä oli koko torstaipäiväksi menoa, mutta onneksi kultainen anoppi pääsi Sinin kanssa leikkimään ja minä sain nukkua päivällä 3! tunnin päikkärit ja parannella oloa rauhassa. Kiitos anopille avusta <3

Vatsatauti seurasi myös muuta perhettä, mies sai oman osansa perjantaina. Sini ei missään vaiheessa ollut kovin kipeä, mutta kokoviikon normaalia kiukkuisempi ja herkemmin puklaileva hän on ollut.

Iloinen ruokailija ennen syömistä

Kaikesta huolimatta innostuimme käymään kaupungilla syömässä (siis ennen miehen sairastumista). Täytyy sanoa, että tuollaisen 9 kk sormiruokailijan kanssa ravintolassa syöminen on mukavaa! Meillä oli mukana omia "jauhelihapötkylöitä" (jauhelihaa, paistettua sipulia, paprikajauhetta, pippuria, keitettyä riisiä ja muna uunissa kypsennettynä "murekkeena" ja siitä leikattu pötköjä"). Sen lisäksi sain ILMAISEKSI hakea tytölle salaattipöydästä popsittavaa.

Sitten kerrankin muusta kun Sinistä (tai no tehdäänhän tässäkin ruokaa vauvalle tulevaisuuteen). Eilen Sinin mentyä nukkumaan sain meinaan vihdoinkin aikaiseksi laittaa siemenet itämään. Tein merkit purkkeihin jo yli kuukausi sitten, mutta istutus on vaan jäänyt. Eilen illalla poistin kuitenkin kaikki tekosyyt ja tein homman, eihän siihen mennyt kuin reilu tunti! Kesällä meillä siis kasvaa sokerihernettä, tomaattia (ne oli jo istutettu), basilikaa, tilliä, persiljaa, purjoa ja retiisiä sekä paljon erilaisia kukkia.

Tyhjiin munakennoihin on hyvä tehdä esikasvatuksia, ne voi myös laittaa suoraan maahan.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa ja painua pehkuihin, öitä!

Pottailua

Pottailua, täällä vietetään PALJON aikaa

Aloitimme pissailun lavuaarin päällä Sinin ollessa noin puolivuotias. Alkuun "harrastus" lähti vitsistä, ja sitten kun vitsi toimikin hyvin päädyttiin kököttelemään lavuaarilla monta kertaa päivässä.

Siirryimme lavuaarin päältä potalle äitini "painostuksesta" Sinin ollessa n. 8 kk. Alkuun pidin pottaa jotenkin lavuaaria hankalampana, mutta pian huomasin kirjojen ym. pottailuhomman olevan paljon lavuaarin päällä kököttelyä helpompaa.

Melkein 3 kuukauden VVV kokemuksen jälkeen en voi vieläkään kehua omaa vauvanlukutaitoani, vaan potalla käydään "kellon mukaan" tai silloin kun se sattuu rytmiin sopimaan ja mieleen tulemaan.

Se miksi päätin tämän postauksen kirjoittaa lähti oikeastaan eilisestä ärsytyksestäni koko hommaan. Sunnuntaina ja eilen Sini aloitti kakkaamisen aina kesken syömisen. Tämähän tietysti tarkoitti sitä, että sain purkaa kaikki ruokailuviritelmät ja rynnätä potalle. No ainahan me oltiin myöhässä ja koko homma oli turhaa. Paitsi että saatiin syöminen kätevästi keskeytettyä ja kaikki paikat täyteen ruokaa :/.

Tänään sitten saatiin taas intoa hommaan. Aamu alkoi onnistuneella pottailulla ja iltapäivällä pottailu oli onnistunut päivän osalta jo niin mallikkaasti, että illaksi Sini sai vaipan sijaan jalkaansa PIKKUHOUSUT, Jei! Nekin pysyivät kuivana koko illan (siis sen reilun tunnin kun maltoin niitä pitää). Lisää näitä onnistumisia ja taas jaksaa kököttää potalla. Hyvä me!

Tuttiarvonta suoritettu!

Sain vihdoinkin arvonnan suoritettua. Arpoja tuli yhteensä 18 kappaletta. Tein arvonnan oikein vanhanaikaiseen tyyliin ja kirjoitin kaikkien nimet lapuille ja nostin sieltä yhden.

Kaikki arpalaput sulassa sovussa

Tälläkertaa onnetar suosi  Maruskaa

Onnettaren suosikki, nätillä käsialalla kirjoitettuna

Kiitos kaikille osallistujille. Koitan saada jatkossakin palkintoja arvottavaksi, joten seuratkaahan blogia ahkeraan!

Vaippoja korjaamassa

En ole koskaan ollut mitenkään taitava käsitöiden tekijä. Sen sijaan minua voisi kuvailla rohkeaksi kokeilijaksi. Ollessani raskaana aloin kutoa villahousuja heti niistä kuultuani. Sinin synnyttyä olen jatkanut kutomista ja nyt mukaan on tullut myös ompeleminen. Muutaman kerrran olen törmännyt ilmaiseksi jaettaviin  kuminauha tms pikkuvikaisiin vaippoihin, jotka on ollut vaan pakko saada. Ensimmäisellä kerralla aloitin kuminauhan vaihtamisen ilman suurempaa perehtymistä asiaan - kaikkihan sitä purkaa osaa, vai mitä? No osasinhan minäkin, mutta heti alkuun mokasin, aloitin näet työn väärältä puolelta... Tämän jälkeen jatkoin "korjaamista" leikkaamalla kuminauhan mittaansa ja koitin epätoivoisesti kiinnittää sitä paikalleen. Kymmenien yrityksen jälkeen luovutin, avasin netin ja luin kuminauhojen vaihto-ohjeet. Selvät ohjeet löytyvät esimerkiksi Magdaleenan blogista Päin Mäntylää. Luettuani ohjeet ymmärsin korjaamisen perusteet ja sain kun sainkin kumpparin vaihdettua ja vaippakin piti vielä kaikesta sähläämisestä huolimatta!

Muutama viikko sitten Facebookissa Kestovaipat ja kantovälineet kiertoon, (O)sta -(M)yy - (V)aihda -ryhmässä eli OMV:ssä annettiin taas ilmaiseksi vaippoja ja onnistuin ne itselleni "nappaamaan". Alkuviikosta pääsin anoppilaan ja aloitin uuden korjausoperaation.

Viikon korjausprojekti

Alkuun otin helpoimman projektin, tai sellaiseksi ainakin sitä luulin. Niikin taskuvaipasta piti vaihtaa vain reisikumpparit. Siispä vaippa nurinpäin, vanhat kumpparit irti, uudet tilalle ja lopuksi kujat kohdalleen. Projekti sujui todella hyvin aina kujien ompeluun saakka, monen yrityksen jälkeen ommel oli yhä solmussa ja hermot kireällä, olkoot solmussa päätin, toimiihan se ruma vaippa siinä missä siistikin!

Pieniä pomppuja ompeleessa..

Niikin jälkeen jatkoin Riikan antamien kolmen Umma L -vaippojen pariin. Näissä vaihdettavana olikin koko setti: etu-, reisi- ja takakumpparit. Fiksuna tyttönä aloitin ihanimmasta vaipasta, sainkin taistella sen kanssa koko illan. On se uuden vaipan korjaaminen melkoista salapoliisin työtä! Toinen ja kolmas samanlainen menivätkin jo hujauksessa!

Loppuun vaihdoin vielä Myllymuksun taskuvaipasta kumpparit, uskokaa tai älkää sen kanssa ei ollut mitään ongelmia!

Valmiina koko läjä

Virvon varvon

Pikkuvirpoja <3

En ollut ajatellutkaan, että meillä tänä vuonna vielä tehtäisiin mitään virpomisen eteen, mutta toisinpa kävi.

Oltiin siis viettämässä vanhempieni luona sunnuntaita, kuten joka viikonloppu. Sitten äitini toi jostain ihanan pilkullisen pikkuhuivin ja hetkenpäästä löysin itseni pajupensaasta keräämästä oksia ja sen jälkeen leikkaamasta värikkäistä papereista suikaleita. Huh, tein kokonaiset kolme oksaa. Tämän raskaan suorituksen aikana ihmettelin miten niitä lapsena jaksoi tehdä kymmeniä. Taitaa sokerihampaankolotus saada lapset tekemään ihmeitä! Täytyy muistaa Sinin kasvaessa vanhemmaksi :P

Pikkuvirpojalla oli oksan lisäksi mukana jo äidillä aikanaan käytössä ollut punainen kahvipannu ja pääsipä luutakin matkaan mukaan. Palkaksi Sini sai pussillisen pääsiäismunia (en taida viitsiä kyllä säilöä niin kauaa, että reppana itse niistä ymmärtäisi) sekä pari kolikkoa siihen VALTAVAAN cokis säästöpankkiin. Pääasiallisen huvin tästä hassuttelusta taisivat kuitenkin vielä tänävuonna saada äiti ja isovanhemmat, jotka kuvasivat sankaria jokasuunnasta!

Sinillä on kiire jo seuraavaan leikkiin

Kiitos mummalle ja muffalle kivasta päivästä!

Tuttiarvonta!

Philips Avent tarjoaa blogini lukijoille mahdollisuuden voittaa paketin tutteja.

Avent muotitutti 6-18 kk (SCF 172/22)

Sain Aventilta mahdollisuuden arpoa blogini lukijoiden kesken Avent-tutteja. Innostuin kovasti sillä itse tykkään tuteista PALJON. Olen hamstrannut kaapit täyteen erivärisiä tutteja ja annan niitä kaikille kavereilleni tuliaisiksi ja vauvalahjoiksi. Sinillä olen käyttänyt niitä kuitenkin säästeliäästi, mutta silloin kun käytetään tykkäisin käyttää vaatteisiin sointuvaa tuttia. Tosin, usein tutiksi tulee otettua se ensimmäisenä käteen osuva, ei se sävy-sävyyn sopiva..

Avent Sensitive tutti 6-18 kk (SCF180/24)

 Tässä vähän speksejä Aventin tuteista (saatu Aventin Facebook -sivuilta)

"AVENT-huvitutit on suunniteltu huomioiden lapsen eri kehitysvaiheet. Huvituteissa on hammasystävällinen, taipuisa ja symmetrinen tutti, jonka kehittelyssä on huomioitu lapsen kitalaki, hampaat ja ikenet. Hammasystävällinen erikoistutti minimoi lapsen ikeniin ja kehittyviin hampaisiin kohdistuvaa painetta antaen kielen pysyä luonnollisessa asennossa.
Kaikki AVENT-huvituttipakkaukset sisältävät tutin päälle kiinnitettävän suojuksen, jonka avulla tutti pysyy puhtaana. "

Avent I love -tutti "tyttöväreissä"

Minusta muovisuojus tekee Aventin tuteista erityisen hyviä, sillä tutin voi huoletta heittää vaikka käsilaukkuun.

Luin vielä tuttien ohjelapun läpi ja sen mukaan tutti tulisi vaihtaa uuteen joka 4. viikko, vaihdatteko te tuttia niin usein? Entä, kuinka monta tuttia pyörii samaan aikaan kierrossa? Meillä tällä hetkellä löytyy (ainakin) 7 tuttia :)

Avent I love -tutti 6 - 18 kk (SCF 172/70) "poika"väreissä

Näin osallistut arvontaan:

Jätä kommenttisi tekstin alle.. 

Arpoja saat seuraavasti:

1 ARPA
Olet rekisteröitynyt lukija ja tai liityt sellaiseksi.

2 ARPAA
Tykkäät blogista Facebookissa.

3 ARPAA
Kerrot arvonnasta omassa blogissasi tai Facebook-seinälläsi.

Onnea arvontaan! Muistathan lisätä kommenttiisi toimivan sähköpostiosoitteen, sekä kertoa kuinka monella arvalla olet mukana!

Arvonta alkaa NYT ja osallistumisaikaa on 20.4.2014 saakka.

Avent eläintutti 6 -18 kk (SCF 182/24)

EI!

Ei taas siis kyllä, meillä on alkanut vauva liikkua entistä aktiivisemmin ja sen seurauksena sana EI! on tullut kovaan käyttöön. Jotenkin sitä tuntuu, että voisi muuttua papukaijaksi ja alkaa hokea vaan Ei:tä eikä kukaan huomaisi eroa.

Esimerkiksi eilen aamulla Sini oli ensin menossa (kontaten ja hihkuen) kaatamaan koiran vesikuppia, äiti säntää perässä ja kertoo jämäkästi "Ei, meillä ei vauvat leiki koiran kupeilla". Seuraavaksi bongataan lattialla lojuava (siis äidin sinne unohtama) tietokoneen johto, taas jalat alle ja sitä maistamaan.. äiti loikkii perässä, samalla kun koittaa tehdä puuroa, "Ei, meillä ei syödä johtoja"... Seuraavana tähtäimeen osuu nukkuva koira, vauva syöksyy kohti koiraa ja äiti läähättää perässä: "Ei, nukkuvaa koiraa EI mennä kiusaamaan"..

Liikkumisen riemua saatiin myös kokea torstain vauvajumpassa. Kun muiden lapset makoilivat kiltisti paikoillaan äitien tehdessä vatsalihaksia ja punnerruksia, niin meidän pikku Tasmaanian Tuholainen kävi nipistelemässä  heitä. Koita siinä sitten jumpata ja pitää omaa murusta aloillaan, kun puolet porukan lapsista itkee meidän kullan hellyydenosoituksista..

On tässä vauvan liikkumisessa yksi hyväkin puoli. Äiti ei ehdi enää syödä tai istua sohvalla, joten hoikka kesäkunto on taattu! Odottakaa vaan, heinäkuussa Anna Abreun pakarat on täällä!!