Kotoilua ja bilirubiiniseurantaa

Pääsimme tosiaan kotiin sunnuntaina ja ensimmäinen ilta kotona perheenä meni syödessä ja nukkuessa. Sairaalan ohjeen mukaan äiti heräsi reilun parin tunnin välein minua syöttämään, jotta aineenvaihdunta saataisiin mahdollisimman vilkkaaksi ja sitä kautta ylimääräiset bilirubiinit poistumaan elimistöstä mahdollisimman tehokkaasti.

Tästä voitte lukea vielä lisää lapsen keltaisuudesta Vastasyntyneen keltaisuus

Maanantaiaamuna palasimme sairaalaan, jossa arvo mitattiin uudestaan. Valitettavasti se oli vieläkin noussut. Arvo oli kuitenkin vielä alle valohoidon aloitustason, joten seurantaa päätettiin jatkaa. Seuraava kontrolli siis tiistaiaamuna :/. Sairaalan jälkeen teimme ekan kauppareissun ja suuntasimme Ikeaan. Äiti ja iskä kävivät romanttisesti syömässä ja sen jälkeen juostiin kauppa nopeasti läpi.. Löydettiin kaikki listalla olleet tavarat eikä unohdettukaan mitään, kai!

Tiistaiaamuna äiti pakkasi taas varoiksi sairaalakassin mukaan ja suuntaismme labraan. Tälläkin kertaa arvo oli noussut, mutta yhä hoitorajan alapuolella, siispä sama rumba toistukoon taas huomisaamuna..

Iltapäivällä menimme käymään äitin töissä, sillä hän oli tapansa mukaan jättänyt yhden työjutun viimetinkaan ja nyt se oli sitten käytävä tekemässä.. Työpaikalla sain odotellessa nauttia vyöhyketerapiasta, kun äitin työkaveri hieroi varpaitani ja jalkojani, jotta aineenvaihdunta kiihtyisi entisestään. Samalla äiti sai ohjeita hieronnan jatkamisesta kotona. Siispä jatkossa saan jalkahierontaa joka päivä! Illalla pääsin ensimmäiseen kylpyyni, kyllä oli ihanaa!!

Ensimmäinen kylpy tyylikkäästi keittiön altaassa :O

Keskiviikko käynnistyi jo tutuksi tulleella tavalla -matkasimme siis sairaalaan. Tällä kertaa arvo oli jo niin lähellä valohoitorajaa (264, rajan ollessa 265), että hoito päätettiin aloittaa ja jäimme sairaalaan. Minut laitettiin sinivalolampun alle köllöttelemään. En kauheasti pitänyt hoidosta ja ilmoitinkin siitä aika-ajoin melko äänekkäästi. Onneksi äiti oli välillä höveli ja nosti minut imetykseen tuskan käydessä ylitsepääsemättömäksi.

Sinivalohoito ja ahdistavat silmälaput

Iltapäivällä bilirubiiniarvo mitattiin uudestaan ja se oli alkanut laskea kiltisti ollen enää 242. Saimme sairaalasta lainaksi valopatjan ja pääsimme kotiin vielä samana iltana. Ohjeena oli tiheiden syöttöjen (väli n. 2,5 - 3 h) jatkaminen ja minun pitäminen koko muun ajan patjan päällä "kylpemässä" huomiseen aamuun saakka. Torstaista tulisi eka päivä, jolloin meidän ei tarvitse matkata aamulla ensimmäiseksi sairaalaan seurantaan!